maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulukuu!

Pidän todella paljon joulusta ja eniten vuodessa odotan juurikin joulukuun alkua, koska silloin meillä on kotona lupa aloittaa joulukoristeiden ripottelu ympäri asuntoa. Tänään tuli tehtyä tämän vuoden ensimmäiset joulukoristeet, nimittäin ballerinalumihiutaleet! :)

Nämä oli todella helppo tehdä (vaikein osuus oli pukea lumihiutalehameet ballerinoille :'D). Ensin tulostin netistä ballerinojen ääriviivoja, leikkasin ne ja piirsin valkoiselle pahville. Leikkasin ballerinat pahvista ja liimasin paperista niille leotardit. Tämän jälkeen alkoi lumihiutaleiden leikkaus tavallisesta tulostuspaperista perinteiseen, jo ala-asteelta opittuun tyyliin. Taitellaan siis neliö puoliksi, puoliksi ja puoliksi. Sitten vain leikellään siihen kuvioita, avataan ja katsotaan menikö pilalle :D. Lopuksi pujotin lumihiutaleet ballerinojen päälle, lumihiutaleen keskelle leikkaamastani kolosta, jota teippasin pienemmäksi, jos se oli liian suuri.

Lopputulos on mun mielestä ihmeellisen onnistunut :). Löysin idean tähän Pinterestistä ja yhteensä tuli tehtyä kuusi ballerinaa mun huoneeseen roikkumaan.

Onko teillä jotain balettiaiheisia joulukoristeita? :)

-Helinä

torstai 26. marraskuuta 2015

Kummalliset kokeilut 2: Vikellys

Perjantaina pääsin kokeilemaan vikellystä! Sana ei sinänsä kerro lajista juuri yhtään mitään, mutta se on voimistelua/temppuilua ympyrää laukkaavan hevosen selässä. Kuulostaa haastavalta ja sitä se on. Koska haastavan toinen määritelmähän on "vaikea, mutta mielenkiintoinen", päädyin kokeilemaan tätä :D.

Mulla ei juurikaan ole hevostelukokemusta, muutakuin parin ratsastustunnin verran. Tähän lajiin oli silti yllättävän helppo päästä mukaan :). Koska tämä oli mun eka tunti, tehtiin kaikki hevosen ollessa käynnissä, ravissa tai paikoillaan.

Tunnin aluksi sain taluttaa talliin ja hoitaa Jymy-hepan. Seuraavaksi laitettiin vikellysvarusteet, eli vähän paksumpi huopa selkään ja sen päälle vikellysvyö. Vyö meni hevosen mahan alta ja selän päällä siinä oli kaksi pidikettä vierekkäin käsille. Näin aluksi laitettiin myös suitset, mutta ne eivät yleensä kuulu vikellykseen. Unohdin ottaa kokonaan kuvia, kun kännykkä oli siskollani.

Talutin Jymyn kentälle, jossa kipusin sen selkään jakkaran avulla. Satulaa ei siis ollut, vaan selässä oltiin sen huovan päällä. Tunti aloitettiin käynnissä (hevonen kävelee) ja tein selässä pyöräilyliikkeitä ja "karatepotkuja" sivuille kummallakin jalalla. Tästä siirryttiin harjoittelemaan tietynlaista askeleiden kevennystä, eli piti myötäillä hepan askelia lantion avulla pitäen ylävartalo paikoillaan ja kädet sivuilla.

Sain myös yrittää ratsastaa yksin, mutta välillä esimerkiksi lähiaitauksessa olleet pikkuiset ponitytöt alkoivat kiinnostamaan suunnattomasti, enkä saanut Jymyä enää ollenkaan liikkeelle ;D. Välillä harjoiteltiin myös ravissa kyydissä pysymistä. (Tämä yllättäen tuntui paljon helpommalta ilman satulaa.)

Kun olin oppinut tarpeeksi hyvin keventämään askelia, laitettiin Jymy liinaan (?), jonka avulla ope pystyi ohjaamaan hevosen ympyräradalle, jonka keskellä ope itse oli. Siinä harjoiteltiin naisten satulassa, sivuttain ja väärin päin ratsastamista. Myöhemmin myös konttausasennossa, kyykyssä, polvivaassa ja ns takareisiojennuksessa (kyykystä suoristaa jalat, mutta jättää kädet maahan) olemista samalla, kun heppa menee käyntiä.

Paikoillaan harjoiteltiin kaikkea ensin, mitä tehtiin ympyrässä myöhemmin ja lisäksi seisomaan nousemista, joka oli todella epävarman tuntuista, jos Jymy vähänkään liikkui. Saati sitten siellä pitäisi pysyä laukkaavan hevosen selässä :D.

Tunnin lopuksi sain rapsutella Jymyä kaulasta, korvista ja hännän tyvestä makoillen itse selässä :). Tietenkin Jymy tuli myös hoitaa tunnin jälkeen. Pääsin lisäksi laittamaan loimen ja taluttamaan Jymyn takasiin ulos aitaukseen.

Loppuun siskoni ottama kuva, kun ollaan ihan lähtöruudussa eli kiipesin juuri Jymyn selkään :). Ilta pimeni niin nopeasti, ettei lopputunnista enää saanut otettua kuvia.

-Helinä

Jännitystä ja lukemista

Enää muutama viikko mun lakkiaisiin ja yo-kuvatkin saatiin otettua. Musta tuntuu, että varsinkin isi stressaa mun juhlia ihan liikaa (tai ehkä enemmänkin sitä, että alkoholijuomat loppuu siellä kesken tai jotain) ja monesta jutusta nousee ihan riitaa mun vanhempien välille.

Mun mielestä nämä asiat ovat ihan tyhjänpäiväisiä, kuten pitääkö juhlien aikana tiskata lusikoita, täytyykö nostaa malja tai olisiko kutsukortissa täytynyt ilmoittaa pukukoodi. Mun mielestä tiskataan (vaikka sitten minä ihan itse), jos on tarvetta. Joku saa nostaa maljan, jos haluaa, mutta ei sillä ole mulle väliä ja jokainen saa pukeutua niinkuin haluaa. Tämä kaikki hössötys saa mut toivomaan, että juhlat olisivat vain mahdollisimman pian ohi.

Jatkuva lahjatoiveiden kyselykin ahdistaa, kun tuntuu, ettei mikään niistä "kelpaa" äidille. Jatkuvasti tulee arvostelevaa kommenttia "vähän yllätyin, kun tuollaista menit toivomaan" tai "mieti nyt vähän pidemmälle, luuletko ettei tulevaisuudessa ole niitä rahareikiä". Sama juttu oli myös vieraslistan kanssa, ruokiin sain sentään itse kunnolla vaikuttaa. Tuntuu hieman siltä, että kyseessä olisivat melkeinpä äidin juhlat.

Nyt mulla ei ole ollut kouluakaan niin olen vain lukenut pääsykokeisiin. Joka hetki, kun en ole lukemassa tunnen järkyttävää syyllisyyttä siitä, etten lue ja jään jälkeen mun lukusuunnitelmasta. Mun poikaystäväkin kyselee jatkuvasti, että olenko nyt lukenut tarpeeksi ja lähtee aina aikaisin meiltä kotiin, ja sanoo syyksi "mutku sun täytyy nyt lukea". Kun sanon tehneeni jotain muuta kuin lukeneeni tai reenanneeni, on kommentti aina "niin eli et sitten lukenut". (Treeneihin hän kuitenkin suhtautuu positiivisesti, koska pelkää niin kauheasti, että mä lihon vanhetessa :"D.)

Tästä tulikin kauhean negatiivinen postaus, joten loppuun se positiivinen asia, joka mua tosissaan jännittää. Nimittäin ensiviikon keskiviikon tunnilla päätetään se, päästäänkö kokeilemaan ensi kevään aikana kärkitossuja! Ei me tietenkään mitään huimia määriä tehtäisi kärjillä, mutta pääsisi kuitenkin testaamaan miltä se tuntuu :).

Onko teillä ollut yo-juhlia ja millainen rumba niistä silloin syntyi? :S

-Helinä

maanantai 23. marraskuuta 2015

Spagaatit

Viime perjantaina sain balettitunnilla yllättäen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen taas molemmat, oikean ja vasemman jalan, spagaatit maahan. Ennen kesää venyttelyrutiinin ollessa täydessä terässä sain molemmat maahan, mutta vasen jalka ehti kangistua yo-kokeisiin keskittyessä.

Nyt olen saanut kirjoitusten jälkeen hyvän rutiinin pystyyn ja vihdoin spagat taas näköjään menee välillä :). Tänään vasen jalka on jumissa varsinkin takareidestä, eikä spaga mennytkään maahan. Kuvassa näkyy kuinka paljon/vähän tänään jäi matkaa maahan. Harmittaa. (Pahoittelen "belfiemäisyyden" määrää :'D.) Toisaalta kesällä matkaa oli reippaat 15 senttiä. Pitäisi saada venytettyä vasen yhtä varmaksi kuin tuo oikea. Sivuspagaatti on myös yksi murheenkryyni, koska en ole koskaan saanut sitä maahan. Toivon silti, että sekin päivä tulee vielä vastaan :).

Ajattelin jakaa videon, jossa tehdään oikeastaan kaikkia venytyksiä, joita mäkin oon tehnyt. Sen avulla voi kokeilla venyttää spagaatteja maahan, jos niiden kanssa on ongelmia. Pitää vain muistaa venyttää molempia puolia! Mulla toinen puoli on juurikin sen vuoksi kamalan paljon huonompi, kun voimisteluaikoina venytettiin enemmän oikeaa puolta. Tästä videoon.

-Helinä

lauantai 21. marraskuuta 2015

Kummalliset kokeilut 1: Jooga

Eilen olin elämäni ensimmäisellä joogatunnilla korvaamassa yhtä väliin jäänyttä balettituntia. Päätin aloittaa tämän postaussarjan kevyesti lajilla, joka ei ole ihan niin vieras mulle. Olen tehnyt aiemmin joogasarjoja NintendoDS "pelin" (Personal Yoga Training) avulla. Tietysti mitään lajia ei saisi mieluiten harjoitella vain kotona, mutta olen ajatellut lopettaa liikkeet aina, jos ne tuntuvat millään tavalla epämukavilta mun kropassa. Noista sarjoista olen löytänyt monesti apua esim. mun selkäkipuihin.

Tämä joogatunti oli venyttelyyn painottuva, mutta joogan hengitykset ja omaan kroppaan keskittyminen olivat tunnilla mun mielestä myös hyvin mukana. Taustalla oli jotain hiljaista musiikkia ja himmennetyt valot.

Tykkäsin itse paljon tästä tunnista, varsinkin noin perjantai-iltana. Sain rauhoittua viikonloppuun, mutta samalla tuli venyteltyä hyvin ja treenattua ainakin käsilihaksia. Tunnilla tehtiin yhtä mulle aivan uutta venytystä, jokin kolmio se taisi olla nimeltään. Se venytti todella hyvin alaselkää ja kylkeä. En ole koskaan saanut niitä kunnolla venymään, joten varmasti otan tuon mukaan mun venytysrutiineihin.

Yksi liike taas oli sellainen, joka otti kipeästi lonkkaan, enkä sitä täysillä pystynytkään tekemään. Olikohan se jokin iloisen vauvan asana? Oltiin selällä makuullaan ja avattiin lonkkia.

Yleisesti joogasta jäi todella positiivinen mielikuva. Ohjaaja puhui mukavan rauhallisella äänellä ja kiersi korjaamassa asentoja (mulla niskan asentoa alaspäin taivutuksessa). Tunnilla oli tosi paljon porukkaa, mutta tunnelma ei silti ollut mitenkään levoton vaan kaikki keskittyivät omaan tekemiseen.

Aikaisemmin päivällä kävin korvaamassa toista balettituntia ja tuli vietettyä koko päivä kaupungilla, vaikkei alunperin ollut tarkoitus (en ehtinytkään käydä ennen joogaa kotona). Eväitä ei tietenkään ollut mukana ja illalla oli kaamea nälkä. Mentiin poikaystävän kanssa syömään Hesburgeriin mega-ateriat ja voin kertoa, etten varmaan koskaan ole ollut niin täynnä :'D.

Illalla mun jalat oli varsinkin jalkapöydästä ja -pohjasta tosi kipeät, varmaan kostautui neljän päivän treeniputki. Poikaystävä lupautui hieromaan ne ja puolet särystä katosi. Oliko tuo vaikutus sitten henkinen vai fyysinen, mutta tosi kiltisti se oli silti tehty :3.

Tänään olenkin vain lukenut pääsykokeisiin ja katsellut telkkaria, koska poikaystävä käski antaa jaloille kunnollisen lepopäivän. Kamalan hankalaa tämä lepääminen on ollut :D. Pari releveetä ja ojennusta on tullut aivan kuin vahingossa tehtyä.

Kuinka moni teistä on käynyt joogassa? :)

-Helinä

perjantai 20. marraskuuta 2015

Rikkinäisiä kamppeita

Nyt olen onnistunut hajottamaan kokonaisen kerraston balettikamppeita. Tossut, sukkikset ja puvun.

Tossut hajosivat jo kevään loppupuolella ja siirryin silloin uusiin tossuihini. Kokeilin eilen mun vanhoja tossuja ja ne tuntuivat todella oudoilta ja tiukoilta verrattuna näihin uusiin. Ovatkohan ne olleet hieman liian pienet vai onko käyttämättömyys tehnyt niistä pienemmät (en kyllä keksi miten). Olen pitänyt niitä treenikassissa mukana varatossuina, mutta ajattelin vihdoin ja viimein ommella ensi viikolla mun käyttämättömiin tossuihin kuminauhat ja päästää vanhat eläkepäiville. Pakkohan ne on silti jossain kaapin perukoilla säästää, kun ne ovat aivan ensimmäiset balettitossuni :).

Toisena hajosi yksi lempparipuvuistani, mandariinin värinen ristinaruselkäinen Capezion puku. Se päätyi vahingossa pesukoneeseen ja toinen olkain lähti purkamaan. En ole raaskinut sitä heittää pois, mutta en osaa sen paremmin sitä korjatakaan, joten teippasin olkaimen kuntoon (kuva). Ei kovin tyylikästä, mutta saan teippauksen jälkeen viettää vielä ainakin muutaman tunnin tämän puvun kanssa :D.

Eilen multa hajosivat sukkikset ensimmäistä kertaa. Niinkin tavallisesta paikasta kuin isovarpaan kynnen kohdalta. Koska reikä ei näy, kun tossut ovat jalassa, jatkan näidenkin käyttämistä tavalliseen tapaan. Tietysti reiän voisi ehkä parsia, mutta oman kokemukseni mukaan sukkikset hajoaa pian uudelleen ihan parsitun kohdan vierestä :D.

-Helinä

torstai 19. marraskuuta 2015

Prinsessaolo!

Tänään sitten selvisi, mitä osaa me Pähkinänsärkijästä harjoitellaan torstain tunneilla. Ei ollut ihan sitä kukkaisvalssia, jota epäilin. Me alettiin nimittäin harjoittelemaan ryhmäkoreografiaa Makeisprinsessan variaation musiikkiin! Tietysti tämä versio on noin 101% helpotettu verrattuna niihin, joita YouTubessa näkee, mutta olen siitä silti aivan innoissani. :3

Alussa meillä on sellaista kevyen näköistä hyppelyä ja piruettisarja, jonka jälkeen tulee hyppysarja, joka päättyy attitudeen (eteen) ja arabeskiin (<3). Mun mielestä tuo arabeski on vähän hassu, koska lantio on suorassa, mutta ylävartalo käännetty ja kädet ovat toinen  taakse ja toinen eteenpäin. Ennen olen tehnyt vain sitä ns tavallista arabeskia, jossa toinen käsi on eteen ja toinen sivulle.

Vielä on 3 viikkoa balettitreenejä jäljellä ja nyt jo iskee haikeus, koska tämä monta kertaa viikossa treenaaminen jää sitten pois kevään tullen ja jäljelle jää vain keskiviikon tunti. Toivottavasti saan pitää edes siitä kiinni. Huomenna on onneksi yksi ylimääräinen korvaustunti balettia ja illalla vielä jooga :).

Uskallan tässä jo hieman paljastaa, että lähitulevaisuudessa on tulossa pieni postaussarja mulle aivan uusista ja erikoisista lajeista, joita olen jo pitkään halunnut kokeilla. Ohjelmasarja "Voitolla yöhön" on antanut mulle sellaisen "nyt tai ei koskaan" -fiiliksen, joten päätinpä repäistä ja alkaa nyt toteuttamaan näitä mun muutamia haaveita eri lajien kokeilun suhteen. Rahoituksen näihin saan vanhemmilta vähän kuin ylioppilaslahjaksi :).

Kuva on vähän hassusta kuvakulmasta pikkusiskoni kuvaamana :D.

-Helinä

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pähkinänsärkijä

Kummallakin balettitunnilla on alettu tehdä koreografioita Pähkinänsärkijä-balettiin liittyen. Keskiviikon tunnilla aloitettiin jo viime viikolla kukkaisvalssia, mutta torstain tunnin koreografia on toistaiseksi yllätys (veikkaan myöskin kukkaisvalssia). Aloitellaan sitä tällä viikolla.

Hieman harmittaa, kun pääsin jo viime keväänä tanssimaan tuon kukkaisvalssin siellä balettiopiston tunneilla ja nämä syyskauden versiot vaikuttavat lisäksi helpommilta kuin se keväällä tanssimani. Toisaalta, voiko mitään balettia tanssia koskaan liikaa? Vastaus: no ei voi! :D Tästä kukkaisvalssin ylitarjonnasta huolimatta olen siis silti superinnoissani. Nyt ainakin pääsee hiomaan liikkeet niin hyviksi kuin mahdollista.

Nyt syksyn vaihtuessa talveen tuossa kukkaisvalssin koreografiassa on jotenkin aivan eri fiilis kuin silloin keväällä. Koska Pähkinänsärkijä on joulubaletti, tulee tuosta kukkaisvalssista nyt joulufiilis, vaikka keväällä sen liitti vahvasti siihen vuodenaikaan. Pakko sanoa vielä, että musta on hauskaa, kun ope tanssii meidän seassa tuolla keskiviikon tunnilla. Jotenkin tunnelma on paljon rennompi verrattuna siihen, että ope näyttäisi liikkeitä edessä ja me yritettäisiin matkia perässä.

Koska meillä ei ole mitään näytöstä, ajattelin laittaa joulukuussa viimeisille tunneille mun tummanpunaisen puvun ja koristella nutturaa pienillä kukilla ja kimaltelevilla pinneillä. Jos saisi kauden loppuun hieman sitä näytöstunnelmaa :D.

Show-tanssissa on tehty koreografiaa kappaleeseen "One night only" tai jotain sinne päin ja lisäksi pirueteista koostuvaa sarjaa johonkin hempeään miesääniseen musiikkiin.

Millaisia juttuja teillä on tanssissa tällä hetkellä meneillään? Oletteko saaneet jostain koreografiasta tai musiikista tarpeeksenne? ;D

-Helinä

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Mummi vei mut ja toisen pikkusiskoistani katsomaan viikonloppuna balettia Tampere Taloon. Esiintymässä oli omien tietojeni mukaan Viron kansallisbaletti ja kuten otsikosta jo näkyi, he esittivät Lumikki-baletin.

En ole koskaan nähnyt yhtäkään balettia "livenä", aiemmin olen katsellut vain Youtubesta ja kirjaston tallenteilta. Lisäksi en ollut koskaan kuullut Lumikista balettina. Disney-version olen tietysti nähnyt monen monta kertaa. Näiden seikkojen vuoksi luvassa oli erityisen jännä tapaus.

Tarina eteni hyvin samoja reittejä kuin Disneyn versiossa ja myös lavasteet olivat hyvin saman tyyliset. En millään osaa päättää mitkä lavasteista olivat ihanimmat, koska kaikki olivat niin ihania! Linnanpiha, kaivos, kuningattaren huone ja kääpiöiden mökki vievät kuitenkin ehkä kärkisijat. Myös yksityiskohdat, kuten jättimäinen satukirja, noidankattila ja Lumikin lasiarkku olivat aivan upeita. En olisi osannut odottaa niin hienoja lavasteita!

Asut eivät olleet tässä baletissa niin näyttävät kuin esimerkiksi kansallisbaletin kesäkiertueella. Tosin eivät kimalteet ja helmet tähän satuun suurissa määrin sopisikaan (kimaltelevia äijänkäppäniä? :'D). Glitterin rakastajana lemppariasuni oli tietenkin kuningattaren mekko, joka kimalteli violetin ja vihreän sävyissä.

Baletissa oli useampi henkilökohtainen lempparikohtaus. Tietysti näihin kuuluu lopussa ollut Lumikin ja prinssin pas de deux, mutta lisäksi pidin kääpiöiden juhlista (joihin sisältyi myös hattu, jossa oli ilotulituspata). Pidin myös alussa olleen palvelusväen kohtauksesta, jossa tanssijoita taisi olla 8 tai 10. Pari kohtausta tuntui venytetyn pitkiltä, esimerkiksi jotkin kääpiöiden metsämarssikohtauksista.

Yleisöstä sen verran, että edessäni istunut mummeli otti kännykän esiin 3 kertaa esityksen aikana! En ymmärrä miten kehtasi, kun ei selkeästi mitään tärkeää sillä tehnyt (selaili jotain kuvagallerian tapaista). En mitenkään erityisesti vakoillut mitä hän touhusi, mutta kirkas näyttö pisti helposti silmään muuten pimeässä salissa.

Esityksessä oli kuvauskielto, joten loppuun kuva vain esiripuista :).

-Helinä

Joulun Leastore yhteistyö

Alennuskoodilla "Lea17061"  saa -15% alennusta LeaStoresta 31.12.2015 asti. Ei tällä kertaa muuta :).

-Helinä

torstai 12. marraskuuta 2015

Pituusongelmia

Luin Heidin petiteproblems -postauksen, jossa käsiteltiin noin 150-155 senttiä pitkien ongelmia. Joten tässäpä muutama 178+ senttisen ongelma :"D.

1. Aina kotoa poistuessaan tuntuu kauhean suurelta ja jopa miehetkin ovat usein jotenkin lyhyitä. Okei, ei sillä ole niin paljon väliä, koska siihen tottuu. (Poikaystävänikin on jotain 173 cm, eli viitisen senttiä mua lyhyempi.) Joskus sitä silti haluaisi olla pieni ja "söpö".

2. Keittiöiden mitoitus on aina liian matala ja selkä kipeytyy ruokaa laittaessa tai tiskatessa, kun täytyy kyyristellä huonossa ryhdissä. Tai sitten treenata reisiä jatkuvalla pliellä. Myös tuolien selkänojat jätetään usein liian mataliksi. (Tykkään silti jostain syystä tiskata.)

3. Joka kaupassa täytyy tehdä grand plietä nelinkerroin, jos tuotteita on lattiatasossa. Vastapainona lyhyemmät mummelit kysyvät apua ylähyllyjen tavaroiden kanssa.

4. Kokouimapuvun ostaminen on mahdotonta, koska selän mitoitus on niin lyhyt. Voihan sitä aina ostaa XXL -koonkin, mutta istuvuus siinä hieman kärsii :D. Täytyy siis tulla toimeen bikinien kanssa.

5. Sukkahousuissa/legginsseissä täytyy valita aina se suurin koko (44/46 tms.) ja vyötärö ylettyykin sitten halutessa vaikka korviin asti.

6. Usein mekot ovat tunikoja, tunikat paitoja, paidat napapaitoja, napapaidat liivitoppeja, housut capreja, polvenyli-saappaat tavallisia saappaita jne...

7. Jos käyttää korkokenkiä, saa kaupungilla oudoksuvia katseita (varsinkin vanhoilta ihmisiltä, en tiedä miksi) ja lasten huutelua perään: "isi/äiti, kato miten iso nainen!"

8. Aina yleisössä istuessa täytyy murehtia onko jonkun edessä, ja tämän seurauksena vääntäytyä ihmeellisiin ja epämukaviin kiemuroihin, ettei olisi kenenkään edessä.

9. Hiukset ja korkokengän korot näyttävät kroppaan verrattuna lyhyemmiltä/matalammilta kuin oikeasti ovat.

10. Halaaminen on välillä erittäin hankalaa toimintaa, erityisesti ostoskassien tai painavien laukkujen kanssa :D. Kun yrittää kyykistyä samalle korkeudelle halattavan kanssa ja laukut päättävät tippua olkapäiltä ja mukiloida toisen osapuolen. Myös käsikädessä kävely on yleensä aika hankalaa lyhyempien kanssa.

11. Kauppojen katosta roikkuvat "aleale" lippuset lävähtävät naamaan, kun kävelee kaupan käytävällä. Samoin matalat puun oksat. Nuttura jää usein jumiin huoneeni lamppuun ja täytyy huutaa äiti apuun :"D.

Siinä nyt ne, mitkä ensiksi tulivat mieleen. Loppuun positiivisia asioita :D.

1. Useampikin ihminen kehottaa menemään Huippumalli haussa -ohjelmaan. Esimerkiksi mun hammaslääkäri on patistanut mua sinne jo 4 vuotta :"D. Aina yhtä hassun hauskoja tilanteita, jotka hymyilyttävät vieläkin, koska en ole muutoin millään lailla mallin mitoissa ("mutta kun sähän olet noin pitkä niin eihän se haittaa").

2. Voi huoletta ostella vaatteita, jotka ovat kaupoissa esillä nuken päällä. Ne näyttävät lähes 100% varmasti samalta itsellä.

3. Jos on kaverin kanssa ruuhkaisessa kaupassa, niin pitkän ihmisen huomaa helposti kauempaakin väkijoukosta. (Toisin kuin esim mummini, joka on ~160 cm pitkä.)

4. No, kaupassa ylettyy kaikille hyllyille, samoin kotona. Vessan peilistä voi peilailla itseään lähes vyötäröön asti. Voi pitää meikkauspeiliä Ikean hyllykön päällä ja meikata siinä.

5. Jos ei halua nousta sängystä, tavarat saa usein kurkoteltua jalalla tai kädellä lähemmäksi. Sama asia ruokapöydässä.

6. Jos haluaa päästä naamiaisista helpolla, aina voi valita Slenderman- asun ja pukeutua miesten pukuun.

-Helinä

(Kuva: http://www.nbcnews.com/storyline/slender-man-stabbing/slender-man-stabbing-suspects-blamed-each-other-interrogations-n310176 )

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tanssiunet

Viime yönä näin neljättä kertaa unta, jossa olen tanssimassa suuremmassa tanssikokonaisuudessa. Sellaisessa, johon osallistuu monta tanssijaa, lavastajaa, puvustajaa ja maskeeraajaa. Usein olen unissa itse myös koreografina vaikuttamassa pienemmässä joukossa, joka suunnittelee kaiken mahdollisista vuorosanoista tanssijoiden ripsien väriin.

Näissä unissa olen rakastanut kaikkea sitä mitä järjestelen ja harjoittelen. Tosin vain kerran olen päässyt unessa siihen asti, että esitys on myös pidetty ja herännyt vasta lopputaputusten jälkeen. Joka kerta, kun herään tällaisesta unesta, olo on kamalan tyhjä ja haikea. Jään aina kaipaamaan pukuja, koreografioita ja sitä tekemisen tunnelmaa.

Ensimmäisellä kerralla järjestelin rakkaustarinaan liittyvää noin kymmenen hengen nykytanssiesitystä. Valikoitiin kappaleita eri kohtauksiin ja niin edelleen. Tämä uni loppui melko nopeasti (jo toiseen "suunnittelukertaan") ja näin sen noin 4 vuotta sitten.

Seuraavan kerran näin vastaavaa unta vasta pari vuotta sitten, kun olin oikeastikin osallistumassa (mun uniin verrattuna) pienimuotoisempaan tanssiesitykseen Traconia varten. En enää muista tämän unen esityksen juonta, mutta lavasteet olivat upeat ja siinä oli paljon suuria ryhmäkohtauksia, joten tanssijoitakin oli varmaan yli sata.

Kolmannen kerran näin unen viime keväänä. Juoni kertoi vanhan, ahtaasti rakennetun puukaupungin (joka oli sataman lähellä) tytöstä, joka oli muuttunut sätkynukeksi. Häntä syrjittiin, kiusattiin ja yritettiin häätää , koska ajateltiin, että tällä tytöllä oli jokin kirous, joka voi tarttua. Kylän alkemisti tms. yritti kuitenkin muuttaa tytön takaisin ja eri taikajuomat aiheuttivat lisää outoja ongelmia kylässä. (Hieman näkyy Coppeliasta vaikutteita :D). Kaikilla oli ihanat vaatteet ja samoin lavasteet olivat upeat. Yritän piirtää näitä kuvaksi, koska sitä kaikkea on aivan liian vaikea selittää. Tämä uni oli ainut näistä, jonka näin loppuun asti. Itse esitin tyttöä (tytöllä oli useita eri tanssijoita) yhdessä kohtauksessa, jossa hän alkoi lentää.

Nyt viime yönä näin unta Muumibaletista. Juoni oli siinä, että Niiskuneiti oli eronnut Muumipeikosta ja etsi itselleen uutta poikaystävää. Jossain vaiheessa hän päätti hankkia jääkarhunkin, jotta sitä saisi helliä ja se loisi turvallisuuden tunnetta. Lisäksi Nipsu oli jonkin sortin prostituoitu (koska halusi paljon rahaa)  ja Muumipappa tapaili Vilijonkkaa salaa. Jonkinlainen huumoribaletti oli kyseessä :D. Itse esitin tällä kertaa pääroolia eli Niiskuneitiä, joka ravasi sokkotreffeillä (paljon pas de deuxia) ja kaikenlaisissa riennoissa. Jääkarhua ei muuten esittänyt kukaan, vaan se oli oikea koulutettu jääkarhu, joka tykkäsi syödä Muumipukujen häntiä :'D.

Unissa yleensä mun piruetit on yhtä täydellisiä kuin mun soittorasian pienellä ballerinalla. Pystyn tekemään ilman vauhtia vaikka kymmenen piruettia putkeen. Toinen asia, jossa loistan mun unissa, on grand jete -hypyt. Teen niitä keveästi ja suorastaan liidän lavan yli.

-Helinä

Kuvista tuli nyt pikapiirroksena melko pelkistetyt versiot. Tuossa puukaupungissa oli kaikenlaisia pikku yksityiskohtia, kuten kaiverruksia, kulumia, portaita ja köysiä yms. muuta roinaa nojailemassa seiniin. Tuo asu oli sen tytön asu.

torstai 5. marraskuuta 2015

Tervehtymistä

En ole hetkeen jaksanut kirjoitella tänne blogin puolelle, koska olen ollut flunssassa kohta kokonaisen viikon. En ole päässyt treenaamaan viikkoon, ja venäjän koettakin täytyi siirtää eiliseltä tälle päivälle. Särkylääkkeen voimalla pääsin tänään sen onneksi tekemään. Tämä koe oli mun lukioni viimeinen ja olo on jännällä tavalla helpottunut. Nyt on kaikki lukion pakollinen ja aika paljon ylimääräistäkin suoritettu.

Kävin lainaamassa viime viikolla kirjastosta muutaman liikunta-aiheisen kirjan ja alkuviikosta kokeiltiin illalla pikkusiskon kanssa kevyttä nukkumaanmeno-"joogasarjaa". Mun mielestä se oli kyllä lähempänä tavallista venyttelysarjaa, muttei sillä nyt ollut niin väliä. Sarja oli jokatapauksessa mukava ja venytti monipuolisesti eri kohdista. Löysin kirjoista myös mukavia treenipätkiä, joita ajattelin kokeilla, kunhan paranen kunnolla. Tänään on kyllä ollut jo hieman parempi olo kuin eilen, joten kai se tästä. :)

Olen tässä toipilaana virkannut patalappuja ja mässyttänyt mummin Espanjasta tuomia tuliaiskarkkeja. Osa on ollut aika kummallisen makuisia, ensivaikutelmaa kengänpohjasta sitruunamehuun, mutta pari hyvääkin makua on osunut kohdalle.

Huomenna mua odottaa yo-juhlien kutsukorttien tekeminen. En tiedä ihan tarkasti vielä millaiset niistä tulee, mutta yhden jutun olen jo päättänyt. Näytän kuvan korteista sitten lähempänä juhliani :). Tässä joku päivä olisi tarkoitus ottaa yo-kuvat MissMymmelin kanssa ja suunnitella millainen kampaus ja meikki sitä pitäisi opetella itselle tekemään. Onneksi mummi lupautui auttamaan juhlien järjestämisessä niin ei tarvitse ihan kaikkea yksin tehdä. (Jos joku ihmettelee mun ainaisia juttuja mummistani, niin mummi on mulle vähintään yhtä läheinen kuin mun äiti ja olen asunutkin mummilassa puoli vuotta ihan pienenä.)
Mummista tulikin mieleeni, että olen ensi viikolla menossa maalaamaan mummilaan seiniä, kun hän haluaa remontoida pinnat kiireellä ennen mun juhlia. Yritän sopia asian niin, etteivät reenit jäisi taas väliin niin kuin tällä viikolla.

Harmittaa olla reeneistä pois, kun kehittymisen mahdollisuus (ja rahaa) tulee silloin heitettyä hukkaan. Sairastelun yms vuoksi mulla on kertynyt korvaustunteja ainakin 3-4, jos olen laskenut oikein. Voisin käydä taas siellä Functional Balancessa, kun tykkään niin paljon siitä tunnista. Se on mukavan rauhallinen ja ehtii oikeasti keskittyä niihin lihaskuntoliikkeisiin.

-Helinä