maanantai 29. helmikuuta 2016

Yksin kotona + kehonkoostumusmittaus

Olen ollut niin sanotusti yksin kotona (no, kissan kanssa) perjantaista lähtien, kun muut meidän perheestä lähti mummille loman viettoon. Täällä hiljaisuudessa olen saanut lukea kohtuullisen rauhassa ja päässyt huoneen lattialts keittiön pöydän ääreen, josta mun selkäni kiittää kovasti. Toinen kissamme Vilppu lähti myös mummilaan, joten tämä kotiin jäänyt Elma purkaa kissamaisia hellyyden osoituksiaan muhun. Näykkii jatkuvasti, nuolee mun hiuksia ja naamaa, silittää kynsien kanssa selkää ynnä muuta mukavaa. Tämä on se suurin häiriötekijä, kun huomiota pitäisi olla jatkuvasti antamassa o_o.

Viikonloppuna mun poikaystävä oli täällä mun kanssa. Eli sinänsä en ole ihan yksin ollut koko aikaa. Mutta ruuanlaitto, tiskaus, siivous ja kissanhoito ovat olleet mun vastuulla, koska ollaan oltu mun luona. En ole löytänyt tästä yksin olemisesta vielä mitää huonoja puolia (paitsi nuo kisun väkivaltaisuudet :D). On ollut aivan ihanaa päättää, mitä syön ja mihin aikaan. Äiti jätti mulle 60 euroa ruokarahaa. Siitä noin 7 euroa meni tosin kissanhiekkaan ja leivinpaperiin. Musta toi raha oli kauhean paljon 6 päivän ruokaan ja kymppi siitä jäikin yli. Sain tehdä just sellaisia ruokia, joista olen haaveillut pitkään; bagel-leipiä ja täytettyjä paprikoita. Noita leipäaineita tuli vahingossa ostettua niin paljon, että syötiin niitä koko viikonloppu :D.

Olen tottunut ostamaan 5-6 hengelle ruoka-aineita, joten tuli vähän yliarvioitua. Maitoa tosin en osannut ostaa tarpeeksi, koska yritin miettiä sen kulutuksen vain parille hengelle, etteivät ne pilaantuisi kaappiin. Juon sitä näköjään yli litran päivässä :"D! Ehkä kukaan muu ei sitä meillä arkenakaan sitten juo ja olisi pitänyt ostaa perinteiset määrät sitä tuon 6 purkin sijaan.

Toinen asia oli, että kävin kehonkoostumusmittauksessa :D. Tuli sopiva tilaisuus kokeilla, joten miksipäs ei. Voin luetella tähän joitakin tuloksia, jos jotakuta kiinnostaa :D. Kuten etukäteen olisin osannut arvellakin, mun jalkojen lihasmassa on todella epätasapainoinen, oikeassa jalassa 8,1 kg ja vasemmassa 7,7 kg. Pitäisi jaksaa treenata tuota vasenta puolta... Käsissä taas on molemmissa saman verran lihasmassaa, mitä ihmettelin paljon.
Viskeraalisen (kaiketi sen sisäelinten ympärillä olevan) rasvan arvo oli 1, joka on kai se  lähes matalin arvo? En tiedä, onko tuon arvon mahdollista mennä miinuksen puolelle. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte :).
Ja se ainut juttu, jota tiesin tässä edes mitattavan, eli rasvaprosentti, oli 21,4 %. Toivottava tulos oli mikä tahansa 21,0-32,9 % väliltä. Hyvin olisi siis varaa herkutella! Lappusen mukaan mun elintoimintojen päiväkulutus olisi 6389 kJ/1527 kcal. En ole tosin koskaan laskenut kaloreita tai mitään muutakaan ruuasta. Syön silloin, kun on nälkä ja syön sen verran kuin mahaan mahtuu. Herkkuja tosin tulee syötyä sekä nälkään, että makeanhimoon silloin, kun niitä vain on :"D.
En tiedä, kuinka luotettavia tai tarkkoja nuo mittaukset ovat, mutta näillä tuloksilla sain mieleni rauhoitettua. Nyt on todisteita ihan paperille printattuna poikaystävän ikävämässäily- ja vatsamakkarasyytöksiä vastaan. (Älkää ottako tuota liian tosissaan, kyl mä olen ihan sopivan kokoinen hänen mielestään, kunhan heittää astetta huonompaa läppää mun masusta, kun en omista tiukkaa sixpackia :'D).

Ainiin, yksi juttu mitä tässä vielä mitattiin, oli luumassa, joka mulla on paperin mukaan 2,5 kg. Jotenkin oon aina ajatellut, että luut olisi painavia, mutteivat näköjään olekaan. Nyt meni multa pohja sille "mut mulla on painavat luut" -jutulle! Tuollainen hassu yksityiskohta tuli vain vielä mieleen ;D.

-Helinä

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Peruttu balettitunti

Pohdin koko aamun, kuinka pärjään balettitunnilla näillä ihanan kamalan kipeillä pohkeilla. Ihanan, koska lihaskivusta tulee tunne, että treenit olivat tehokkaat, mutta kamalan, koska kävelykin on nyt vähän tönkköä :D. Ehdin kerätä jo aikamoisen kasan sellaista taistelutahtoa, jolla pärjäisin läpi balettitunnin. Puolen päivän aikoihin tuli kuitenkin viesti, että ope on taas sairastunut, joten tuntia ei ole. Tuli vähän sellainen pöh-olo, kun olin valmistautunut koko aamun, mutta toivottavasti ope paranee pian :).

Ensi viikolla ei olekaan tunteja hiihtoloman vuoksi, joten elän taas pari viikkoa ilman balettia. Toisaalta nyt ehdin koko päivän käydä läpi kemian pH-laskuja, joista en ole koskaan tajunnut sitten yhtään mitään. Ajattelin vilkaista myös muutamia fysiikan lämpölaajenemis- ja virtapiirijuttuja. Mulla on (onneksi vain) muutamia aihealueita, jotka olen unohtanut erityisen hyvin. Tiedän, että olen osannut ne joskus jopa erinomaisesti ja toivon mukaan palautuvat mieleen pienellä kertauksella.

Lukemisiin liittyen olen tyytyväinen varsinkin kemista. En ole koskaan tuntenut sitä itselläni vahvaksi aineeksi, mutta vihdoin ja viimein myös se alkaa tuntua mukavalta puuhalta. Aiemmin se oli sellaista hajanaista sähläystä, MAOL-taulukoiden selausta ja tuurilla oikeita tuloksia. Nykyään huomaan tehtävästä heti ensilukemalla, kuinka siinä tulisi edetä.

Mietinkin, että voisin palkita itseni jollain kivalla jutulla, kun saan tämän 5. kurssinkin vielä selvitettyä itselleni. En ole ihan vielä päättänyt, mikä se juttu voisi olla. Vaihtoehtoja olen pari kertaa pyöritellyt päässäni, jotain leffailtaa popcorneilla tai muutama tunti Harry Pottereiden lukemista (aloitin syksyllä lukemaan sarjaa ehkä kuudenteen kertaan läpi, tällä hetkellä Feeniksin killassa).

Nyt palaan taas lukemisen pariin. Minkälaisilla jutuilla te palkitsette itseänne? :)

-Helinä

maanantai 22. helmikuuta 2016

Joukkuevoimistelutreenit

Voimistelutreenit ohi ja hengissä selvisin! Aluksi oli vähän ongelmia löytää paikalle, mutta onneksi lähdin ajoissa ja olin lopulta paikalla vartin etuajassa. Käytin ajan hyväksi lukemalla fysiikkaa. Vähän keskittyminen kärsi, kun jännitti nuo tulevat treenit.

Joskus 19.45 aloitettiin lämmittelyt käytävässä (niitä ohjasi yksi ryhmästä). Aluksi mietin, että okei, eihän tämä niin paha ollutkaan. Mm. vähän hölkkää, passee-askelia, tasapainoja ja aaltoja. Tässä vaiheessa alkoi tulla lämmin ja heitin lämppäneuleen pois. En enää muista, mitä juttuja tehtiin seuraavaksi, mutta mulle tuli todella hengästynyt olo ja tuntui, että nyt on tehty kunnolla jotain jalkalihaksilla. Ainakin tehtiin varsahyppyjä monta putkeen.

Aika tasan 20 päästiin jumppasaliin ja jatkettiin lämppää siellä. Tehtiin sarjoja salin päästä päähän ja mitä pidemmälle päästiin, vahvistui mun tunne, että nyt en kyllä jaksa enää ja kunto loppuu :'D. Varsinkin yksi lonkanvenytyssarja oli kauhean raskas reisille ja sen jälkeen tuntui, että nyt en edes jaksa kävellä kotiin. Mutta onneksi tuolla sai tehdä todella paljon omaan tahtiin, joten pidin välillä muutaman sekunnin hengähdystaukoa, kunnes jatkoin taas. Välillä olin vika, joka tuli salin toisesta päästä takaisin, mutta tein kuitenkin parhaani ja se riitti :).

20.30 ohjaaja tuli paikalle ja tehtiin 16 x-hyppyä, 16 hiihtohyppyä, 16 x-hyppyä ja 16 hiihtohyppyä. Taas vannoin mielessäni, että näillä jaloilla ei kyllä jaksa tehdä enää mitään :D. Seuraavaksi tehtiin tasapainoharjoituksia, jotka tuntuivat lähes baletilta ja siten helpommilta kuin muut jutut. Tästä ohjaaja huomauttikin, että sen tapaista varmaan tehdään baletissa. Tehtiin myös 8 releveetä paino kummallakin jalalla, mikä tuntui vähän hassulta, kun ei tuo määrä ottanut vielä yhtään pohkeisiin :D.

Seuraavaksi ohjaaja sanoi, että tehdään nauhatekniikkaa. Siis, en ole ikinä tehnyt nauhalla yhtään mitään ja mulle näin yhtäkkiä tökätään (ihana, pastellisävyinen, sini-kelta-valkovärjätty) nauha käteen. Sain ohjaajalta nauhan lainaan ja harjoiteltiin joitain ilmeisesti perusasioita ringissä. Nauha meni mulla solmuun ainakin kahdesti ja muutenkin olin suuren osan ajasta ihan pihalla, mutta hauskaa se oli! Tuo nauha voimisteluvälineenä on ollut mulle vähän samanlainen haave kuin kärkkärit baletissa. Tosin tuo nauhajuttu oli multa jo aivan unohtunut ja olin luokitellut sen ns menetetyksi haaveeksi. Olin tuolla salissa varmaan ihan alaleuka lattiassa, kun tajusin, että nyt oikeasti opettelen tekemään nauhalla jotain :D. Yhtäkkiä harjoiteltiin myös heittoja, ja olo oli hermostunut sen hetken ajan, kun ajattelin nauhan tiputtamisen olevan noloa. Mutta tippui se muiltakin välillä (multa varmaan 47/50 kertaa ja nuo 3/50 kertaa sain kiinni). Lisäksi ilmapiiri ei ollut mitenkään painostava vaan todella positiivinen.

Loppuaika tehtiin ohjelmaa (!) nauhan kanssa. Tämä oli toinen juttu, jota en osannut yhtään odottaa, koska puhe oli perustreenistä. Mutta pakko myöntää, että se harjoittelu oli superkivaa. Muut olivat tehneet ohjelmaa jo jonkin verran ja vasta muutamaa minuutti sitten olin oppinut tekemään nauhalla kahdeksikon (eli jonkun todella yksinkertaisen jutun, jonka tajuamiseen meni multa kauan). Nyt yhdistin kahta ihan uutta asiaa, ja se meni paljon mun odotuksia paremmin! Pysyin kohtuullisesti mukana, vaikka kohtia kerrattiin melko nopeasti läpi ja hetken päästä mentiin jo musiikkiin. Vain yksi kohta jäi mulla epäselväksi tunnin lopuksi ja muistin vielä kotonakin pätkiä tuosta.

Lopuksi saliin sai jäädä venyttelemään, mutta en ollut ihan varma busseista, joten lähdin ajoissa. Yksi ryhmästä tarjoutui jopa saattamaan mut oikealle pysäkille! Mulle jäi noista treeneistä positiivinen ja rento mielikuva, vaikka tehtiin paljon eri juttuja.
Treeneissä oli lisäksi myös yksi mun tämän hetkisestä balettiryhmästä ja yksi tuttu mun lapsuuden voimisteluseurasta (meidän joukkue treenasi heidän joukkueen kanssa usein samassa salissa). Musta tuo oli hauska yhteensattuma, kun kaikki eivät edes olleet loppujen lopuksi uusia tuttavuuksia :)!

Kun pääsin treeneistä, olin ihan innoissani ja selitin lähes kaiken tämän mun serkulleni, MissMymmelille, isille, äidille ja poikaystävälleni. Tätä postausta kirjoittaessa olen jo ehkä sen verran rauhoittunut, että sain jotenkuten järkevää tekstiä aikaan. Ainakin toivottavasti :'D.

-Helinä

ps. Kirjoitin tän tekstin eilen illalla, mutta en vielä julkaissut, koska en saanut otettua sopivaa kuvaa. Nyt aamulla tuntuu kuin nuo treenit olisivat olleet vain kivaa unta. Tuntuu jotenkin epärealistiselta, kun mietin niitä :D.

Paluu voimistelutreeneihin!

Haaveilin viime viikolla niin paljon (hereillä ja unissani) voimistelutreeneistä, että päätin katsoa, onko täällä harrastejoukkuetta lähellä, joka ei kilpaile. Meinasin jo luovuttaa etsimisen suhteen, koska melkein kaikki aikuisille suunnatut olivat telinevoimistelua.

Lopulta löysin yhden joukkuevoimistelujoukkueen, joka oli yli 16 vuotiaille (mietin että olenkohan vähän vanha tähän, mutta ei siinä ainakaan mainittu yläikärajaa). Harmikseni joukkue harjoittelee maanantaisin ja keskiviikkoisin. Aivot alkoivat raksuttaa, kun tajusin, että mulla on keskiviikkoisin samaan aikaan baletti. Eikä! :/

Lähetin annettuun sähköpostiin kyselyn, olisiko mahdollista päästä harjoittelemaan joukkueen maanantain treeneihin, vaikka en pääse keskiviikkoisin. Olin ihan varma, ettei tuo onnistuisi. Vastausviestin alussa luki kuitenkin "tervetuloa mukaan vain, ..."  ja olin hyppiä riemusta. Kuulema vain maanantain treeneissä käy myös tanssillisen voimistelun joukkue, joten ei olisikaan niin outoa käydä vain maanantaisin. Hintakin oli melko edullinen koko kevätkaudelta (harmi, kun en hoksannut tätä jo tammikuussa, kun nyt on kulunut jo melkein 2 kuukautta), kolmekymmentä euroa.

Keskiviikon tunneilla olisi tehty voimisteluohjelmaa, eli sitä tanssin koreografiaa vastaavaa juttua. Maanantai on kuulema "tosi perustreeni", mutta se käy mulle ihan hyvin. Toki haluaisin päästä myös keskiviikkoisin, mutta valitettavasti aikaa ei voi ostaa lisää, enkä aio jäädä baletista pois. Nyt jos koskaan tarvitsisin sen Hermionen ajankääntäjän. :D

Tänään pitäisi olla sitten ekat treenit ja voin myöntää, että jännittää. Olen ihan varma, että mun kuntoni loppuu kesken ja etten ole tarpeeksi notkea. Myös mun akrobatiataidot ovat nykyään tasoa etuperin- ja takaperinkuperkeikka. Kirjoitin kyselypostiin, että viime voimistelutreeneistä on kyllä aikaa se 7 vuotta, joten ei pitäisi olla ihme, etten ole ihan huippukunnossa :'D.

Vähän jo olen alkanut miettimään oliko tämä (taas) sellainen hetken älynväläys, kun yhtäkkiä päätin ilmoittautua tuonne. Mulla on tapana innostua asioista hetkessä kuin nollasta sataan, jonka jälkeen teen jonkun päätöksen saman tien. Yleensä jälkikäteen ajateltuna kaikki nuo päätökset ovat olleet hyviä (esim. baletin aloittaminen, ilmaisutaitolukioon hakeminen, vaikka vihasin yläasteen ilmaisutaitotunteja ja eilinen yhtäkkinen mieli tehdä vanukasta). Lisäksi ainakin mun elämä olisi aika tylsää, jos ei koskaan toimisi hetken mielijohteesta. Silti oikeasti jännittää mitä tästä nyt taas tulee :'D. Ajattelin illalla tai huomen aamulla kirjoittaa kunnon raportin, kuinka nuo ekat treenit sujuivat. Luultavasti se tulee sisältämään paljon "ja sitten jouduin makaamaan lattialla jalat kohti kattoa" -kohtauksia.

Kuinka moni teistä on palannut myöhemmin jonkun lapsuuden lajin pariin? :)

-Helinä

ps. Katsoin eilen upeita tanssikoreografioita YouTubesta ja sain yhtäkkisen innostuksen, että haluan isona koreografiksi! Mutta ei, enhän mä nyt voi hakea minnekään koreografikoulutukseen :DD. Taidan pitäytyä tällä kertaa alkuperäisessä suunnitelmassa, kun sellainen kerta on...

torstai 18. helmikuuta 2016

20 vuotta

Tänään oli mun synttärit ja tosiaan tuli täytettyä 20 vuotta. Vietin sen leipomalla itselleni vaniljarahkaa, syömässä yksin Hesen salaatin ja lukemalla huoneessani. Ajattelin synttäreiden kunniaksi tehdä vielä kuvapostauksen mun menneistä vuosista. Eli lapsuuden kuvista tähän päivään :). (Osassa kuvista mulla on meikkiä ja osassa ei, mikä saattaa jonkin verran väärentää tuota ns vanhentumista.)
1999

2000

2001

2002

Tästä välistä mulla ei valitettavasti ole paljonkaan kuvia, joten hypätään koulukuvista niin kutsuttujen #selfieiden aikaan. On siellä seassa kyllä pari muidenkin ottamaa kuvaa musta :).

2009


2010

2011, tässä kuvassa mulla on mun vanhat silmälasit :)


2012, näytän tässä mun mielestä jotenkin siltä Disneyn Helinä-keijulta :D. Mulla on tässä omasta mielestäni ihanan söpöt pyöreät posket. Jos joku tosiaan ihmettelee, niin mun oikea nimi on Heli, mutta isi on kutsunut mua ihan pienestä asti Helinäksi (mikä on musta tosi suloista) ja tämä lempinimi on vakiintunut tosi monen muunkin käyttöön. Eli kumpikin nimi tuntuu musta yhtä tavalliselta ja kumpaakin saa käyttää. Joskus pohdin mun nimen muuttamista oikeasti Helinäksi, mutta jos sitten joskus pääsen lääkäriksi, niin se ei välttämättä antaisi kovin vakuuttavaa kuvaa musta (kaikella rakkaudella kaikkia Helinä nimisiä kohtaan).

2013


2014


2015


2016, tuossa kuvassa mun uudet silmälasit, käytän tosin nykyään todella usein piilolinssejä :). Näissä vikoissa kuvissa olen kokonaan ilman meikkiä (huulirasvaa en nyt laskenut meikiksi). Mun serkkuni tulee kylään huomenna, joten saan myös mun meikit takasin, jei! :D 

Mun poikaystävän mielestä näytän vanhemmalta 2010-2012 otetuissa kuvissa kuin tällä hetkellä, mutta ehkä se on enemmän kiinni siitä itsensä hyväksymistä ja positiivisemman ajattelutavan saavuttamisesta, koska kyllä mä huomaan kuvissa vanhentuneeni. Tai sitten se on taas silmistä kiinni, että kuinka asian näkee :).

Juhlin näitä synttäreitä paremmin lauantaina, kun serkkuni ja mummini (jolla on myös muuten tänään synttärit!) tulevat kylään. Yritän suostutella mummin kyydittämään mua sinne armeijan pihoille, niin voisin viedä poikaystävällekin palan mun synttärikakusta :3.
-Helinä

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Treenirakkautta

Tänään oli taas balettitreenit. Taas, koska mun viikkoni on mennyt kauhean nopeasti. Tuntuu, ettei viime treeneistä ollut kulunut kuin muutama päivä.

Kun tunti alkoi, oli sellainen fiilis, ettei treeneistä tule yhtään mitään. Ensimmäisen sarjan aikana ehdin ajatella, kuinka kankea ja heikko mä oon ja kuinka perusliikkeet tuntuvat tavallista tahmeammilta ja jotenkin hankalilta. Sittenpähän tajusin, että mä olen pitkästä aikaa "väärällä" puolella tankoa ja teen siis mun huonompaa puolta ensin. Kun käännyttiin ympäri tekemään toista puolta, mun oikea jalka tuntui kevyeltä ja niin helpolta. Ei varmaan ikinä saisi sanoa, että baletti tuntuu helpolta, koska silloin tekee luultavasti jotain väärin :D. Enkä väitäkään, että liikeradat olisivat olleet täydellisiä (ei sillä, että olisin tahallani tehnyt väärin), mutta se tunne oli aivan ihana siitä huolimatta.

Tein jokaisen sarjan ensin sillä huonommalla puolella ja kun siirryttiin toiselle puolelle, mun jalkani totteli mua lähes niin täydellisesti kuin mahdollista. Jokainen sekoilu oli lähtöisin siitä, että en ajatellut liikettä etukäteen. Kun taas olin täysillä ajatuksissa tunnilla mukana, jalka teki kaiken mitä ajattelin. Tästä tulin niin kauhean onnelliseksi, että olisi tehnyt mieli vain tanssia koko kotimatkakin.

Ihmettelen, kuinka tunnista jäikin niin hyvä fiilis vaikka lihakset olivat eilisestä treenaamisesta jotenkin jumissa ja kipeät. Siinä tunnin aikana tuo vain unohtui. Vaikka en kiinnittänyt huomiota siihen, että keskityn täysillä tuntiin, tuntui silti, että olin enemmän keskittynyt kuin koskaan. Pikkuhypyt tuntuivat helpolta ja olisin voinut hyppiä niitä toisenkin sarjan perään. Tuntui, etten liimaantunut lattiaan niin kuin yleensä, vaan pystyin ponnistamaan sieltä myös ylös.  Oikeastaan tunnin jälkeenkin oli sellainen olo, että nytkö se jo loppui ja olisin voinut jatkaa vielä toisen tunnin (normaalisti olen tunnin lopussa iloinen, kun pääsee jo kotiin venyttelemään).

Koko postaus on nyt kauheaa hehkutusta, mutta tämä balettitunti tuntui musta parhaimmalta ikinä. Luulen, ettei tunti itsessään ollut erikoinen, mutta mulle jäi siitä hyvä ja onnistunut olo. Kärkkäreillä tehtiin samoja juttuja, kun viime kerralla. Lisäksi harjoiteltiin pari kertaa yhdelle jalalle ponnistamista.

Onko teillä ollut joskus ylivoimaisesti paras balettitunti?

-Helinä

tiistai 16. helmikuuta 2016

Voimisteluikävää

Nyt kun on tullut istuttua suhteellisen paljon kotona lukemassa, tuntuu kuin mulla olisi aivan liikaa ylimääräistä energiaa. Tämä aiheuttaa sen, että haaveilen voimistelutreeneistä ja muutenkin kovemmasta treenaamisesta. On mulla kerran viikossa baletti, mutta ei siellä tule sitä samaa oloa. Jos tällä hetkellä suoriutuisin voimistelutreeneistä, se olisi todellinen itsensä ylitys. Voimisteluaikoina juoksin omat parhaat tulokseni Cooperin testissä ja nykyään en varmaan jaksa edes juosta koko aikaa. Silloin treeneissä oli joskus jo lämmittelyiden jälkeen verenmaku suussa.

Voimistelutreeneissä harjoittelu oli niin paljon tavoitteellisempaa, koska treenattiin kisoja varten. Joskus aiemmin kirjoitin, että itseään varten treenaaminen oli mulle aivan uusi juttu baletissa, kun esiintymisiä ei ole. Tällä hetkellä kaipaan tuota vanhaa kunnon rääkkitreenaamista enemmän kuin koskaan olisin luullut. Periaatteessa voisin järjestää itselleni samat treenit itse. Lämmittelyksi juosten 3 kierrosta ympäri viereistä pikkulampea, sen jälkeen nopeat venyttelyt, pienet ja isot hypyt, lihaskunnot, akrobatia, sarja ja lopuksi pitkät venytykset. Yksinään treenatessa tulee helposti lopetettua silloin, kun tuntuu ettei enää jaksa. Treeneissä tulee yleensä jatkettua siitä huolimatta, ja lopuksi tulee se voittajafiilis, kun jaksoi loppuun asti. Toisaalta mun polvet eivät kestäneet voimistelutreenaamista silloin, joten tuskinpa kestävät nytkään. Voisin tietysti muokata treenistä polviystävällisemmän :).

Jos pääsen syksyllä opiskelemaan jonnekin, tämä liikkumisen tarve varmasti vähenee, kun kotona oleilua on vähemmän. Tälläkin hetkellä mun vapaa-aika on aika minimissä lukemisen vuoksi, mutta ajattelin ottaa itselleni tästä lähin kaksi kertaa viikossa puolentoista tunnin verran omaa aikaa ihan vain treenaamiseen. Muutoin hypin kohta huoneeni seinillä, eikä lukemisesta tule yhtään mitään.

Löysin viime viikolla huoneestani "Treenivihkon", joka oli voimisteluajoilta. Sinne oli listattu itse suunnitellun kotitreeniin eri vaiheet. Ehkäpä alan toteuttaa tätä vihkoa tulevissa omissa treeneissä :D.

-Helinä

maanantai 15. helmikuuta 2016

Ekat kärkitossutreenit

Viime keskiviikkona mulla oli ns ensimmäiset kärkkäritreenit. Ihan ekoihin en päässyt, kun olin flunssassa silloin. Oli todella kiva päästä tekemään oikeita harjoituksia tangolla. Tunnilla meitä oli harvinaisen vähän, varmaan 8-10. En yhtään ole varma johtuuko tuo mun haukottelu/pyörrytysjuttu hapesta (jota arvelen) vai jostain muusta, mutta tuolla tunnilla ei tullut edes sitä haukottelua.

Aluksi tehtiin meidän ihan normaalia tuntia 1 h ja 15 min, jonka jälkeen halukkaat saivat laittaa kärkkärit jalkaan. Tällä kertaa meitä oli vain kolme tekemässä kärkkäreillä ja loput tekivät keskilattialla pehmeillä tossuilla samoja harjoituksia. Mun mielestä tuo sopi ainakin hyvin ja ope oli sen sujuvasti suunnitellut.

Tuossa vartissa tehtiin rullaten varpaille nousuja ja siellä ylhäällä plietä, jonkinlaisia echappeita ja kärjillä kävelyä. Mun heikomman (vasen) jalan pohje ja reisi tärisivät ihan hulluna koko tuon lopputunnin. Lihaksissa ei tuntunut silti niin paljon kuin siitä tärinästä olisi voinut luulla :D. Yleisesti tuo oli mun mielestä mukavaa puuhastelua ja kivasti toi kerralla paljon uutta opeteltavaa balettitunnille. Oletin kärkkäritreenin olevan kivuliaampaa, mutta ainakin tuo vartti kärjillä oli huomattavasti mukavampi kuin päivä korkokengissä :'D. Pahimmillaan olen saanut korkokengistä 10-12 rakkoa jalkoihin ja tuo hetki kärjillä ei tehnyt mitään jälkiä. Multa(kin) meinasi tosin katketa pikkusormesta kynsi, kun löin sen tangon seinäpidikkeeseen.

Seuraavana päivänä mun vasen pohje oli täysin krampissa, vaikka kuinka sitä venyttelin illalla. Oikea taas ei ollut lainkaan kipeä. Pitäisi varmaan aloittaa vasemman jalan oma treeni, jos olisi aikaa. Täytyy katsoa sitä uudestaan pääsykokeiden jälkeen. Liimasin noiden tossujen kärkiin mokkapalat niin eivät ole niin liukkaat ensi tunnilla (kiitos Rhia!). :)

Tämä postaus tuli vähän myöhässä, koska torstaina oli poikaystävän sotilasvalapäivä ja siitä eteenpäin 3 päivän loma. Käytiin lauantaina Lahdessa ajelemassa autolla ja syömässä Hesburgerin kanasalaatit. Oli todella outoa, kun suurin osa Citymarketin pihassa olevista parkkipaikoista oli maksullisia o_o. Onneksi saatiin auto maksuttomalle paikalle.

Vietittekö muuten ystävänpäivää? Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt tuon päivän todellista merkitystä. Okei, toin poikaystävälle aamiaisen sänkyyn... ihan niinkuin kaikkina muinakin päivinä. Meillä tuo päivä ei ainakaan eroa yhtään muista :'D.

-Helinä

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tanssihabahaaste

Heidi haastoi mut tanssihabahaasteeseen, joten eikun kuvaamaan. En ole treenannut haboja liioittelematta yli kuukauteen. Tässä  ne nyt silti ovat :D. "Pahoittelen" meikittömyyttä, koska kaikki mun meikit unohtuivat serkulleni Helsingin reissulla, mutta vain habaahan tässä pitikin katsoa :).

Säännöt
-Ota kuva omasta (paljaasta) habasta
-Jaa kuva blogiin
-Kerro, miten olet habasi saanut
-Haasta kolme muuta tanssibloggaajaa



Haba on edelleenkin peräisin tanssimisesta, poikaystävän kanssa riehumisesta (paini, akrobatia, kädenvääntö) ja kotona treenaamisesta (jota en ole tosin tehnyt pitkään aikaan). Poikaystävän kanssa akrobatia tarkoittaa lähinnä sellaista yleistä apinaleikkiä, että kiipeillään ja nostellaan toista repparista olkapäille tai lentsikasta muihin ns jooganostoihin. On aika kätevää, kun ollaan samanpainoiset (no okei, olen muutamia kiloja painavampi, mutta toisaalta se heikompi osapuoli). 
Oikea käsi on mulla vieläkin huomattavasti vahvempi ja vasen kantaa sitten laiheliinin leimaa. 

Hmm, haastan tähän Yksisarvisen, Ellin ja Annan :).

-Helinä

Piruetteja

En vieläkän ole onnistunut siirtämään videoita kamerasta koneelle (en saa niitä millään näkymään), joten kuvasin hyvin lyhyen pätkän piruetteja omassa huoneessani. Kuten videosta ehkä näkee, mun huoneessa ei ole ihan kauheasti tilaa ja koko ajan saa pelätä osuvansa johonkin. Videolla on ensin tasapainoja ja ilman piruettilautaa tehtyjä piruetteja (kaikki ei ole todellakaan passeessa :D). Lopuksi myös piruettilaudalla tehtyjä. En tiedä yhtään, miksi videon aloituskuva on niin kummallinen, enkä sitä osannut vaihtaakaan. Välillä taustalla on myös musiikkia ja välillä ei, koska kuvatessa mulla oli Youtubesta jokin soittolista soimassa. 

Mulla oli jotenkin tavallista enemmän ongelmia lattian(kin) kanssa. Päkiä- ja balettitossut eivät luistaneet lattiassa sitten millään ja tossuilla meinasin jatkuvasti lentää seinään, kun ne olivat niin liukkaat. Osa kuitenkin onnistui siedettävästi ja kokosin ne tähän videoon :).





Lopuksi vielä piruettilaudasta muutama sana. Ostin siis sen hieman korkeamman version, jonka pitäisi olla haastavampi tasapainoilun suhteen. Aluksi sillä pyöriminen oli musta hankalaa, koska paino oli koko jalalla päkiän sijaan. Siihen kuitenkin tottui melko nopeasti, jonka jälkeen pystyi keskittymään keskivartalon tukeen ja suoraan tukipolveen. Tuolla jos pyörii keskivartalo löllönä niin kaatuu heti joko eteen tai taaksepäin :D. Passeessa piruetit ovat lähes yhtä hankalia kuin ilman lautaa (tosin vauhti ei lopu niin helposti, jos asento on muuten oikein), mutta jos pyörimisasentoa ei mieti sen kummemmin niin saa pään helposti sekaisin. Videollekin laitoin muutaman pätkän, joista tuon huomaa, eli kierroksia pyörii paljon ja nopeasti, mikä on hauskaa vaikkei se mitään varmasti kehitä sen kummemmin :D.

Eniten apua olen saanut tuosta juuri siihen keskivartalokorsettiin ja myös spottaamiseen. Uskallan nykyään ottaa myös paljon enemmän vauhtia piruettiin kuin aiemmin. En tiedä oliko sattumaa vai ei, kun pääsin muutama päivä  tuon laudan oston jälkeen ensimmäistä kertaa 2,5 kierrosta ympäri passeessa (ilman sitä lautaa). Se ei varmasti ollut mikään maailman siistein passeepiruetti, mutta kierroksia oli se puolikas enemmän kuin koskaan aiemmin :).

Jäikö vielä jotain kysyttävää tuosta piruettilaudasta? En oikein tiedä mitä siitä olisitte halunneet kuulla, joten kysykää kommentilla, jos jotain jäi tässä sanomatta :).

-Helinä 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Sairastelua

Olen vihdoin päässyt siihen kuntoon, että pystyisin tanssimaan. Olen heräillyt yöllä enää pari kertaa kurkkukipuun, eikä olo ole kovin tukkoinenkaan. Harmikseni opettaja on ilmeisesti sairastunut. No, ensi viikkoon sitten!

Tänään olen lukenut (45 sivua, 20 tehtävää) ja nukkunut yöunia takaisin. Nukahdin todella myöhään, joskus kahden aikoihin yöllä, ja heräsin jo kuudelta, enkä saanut herättyäni enää unta. Meillä on noita kuorsaavia unikavereita (eli kissoja) kaksi kappaletta, ja sain päikkäreille  Elman viereeni. Vilppu oli myös nukkumassa mun huoneessa, mutta tyytyi tällä kertaa pinkkiin tuoliin.

Mulla on jännittävä ongelma kamerani kanssa. Se ei nimittäin suostu siirtämään videoita koneelle. Ne eivät edes näy siellä kameran muistikortilla. Kaikki kuvat ovat hienosti järjestyksessä ja niitä voi siirrellä miten haluaa. Olen yrittänyt avata piilotettuja tiedostoja, googlannut ties mitä ja yrittänyt uudelleen saada niitä näkyviin. Otin kamerasta muistikortin pois ja yhdistin koneeseen, jolloin näkyi pari kuvaa kameran omasta muistista, muttei vieläkään niitä videoita. Seuraavaksi soitan sille äitini veljelle tai pyydän poikaystävääni katsomaan ongelmaa viikonloppuna. Itse en enää keksi mitään o___o. Saa antaa vinkkejä, jos joku keksii.

Tuon kameran takia piruettipostaus hieman viivästyy ainakin viikonlopun yli, paitsi jos otan videot läppärin kameralla. Laatu on silloin melkoisen huono, mutta parempi kai sekin kuin ei videoita ollenkaan?

-Helinä

maanantai 1. helmikuuta 2016

Huone & minä

Usein huoneen tai kodin sisustuksesta voi päätellä monia asioita siinä asuvasta ihmisestä. Ajattelin tässä postauksessa esitellä mun pienen huoneeni. Mulla on ollut oma huone vasta todella vähän aikaa, enintään 1,5 vuotta. Tätä ennen olen nukkunut yhden tai useamman sisarukseni kanssa samassa huoneessa. Joskus meillä oli jopa 2 kerrossänkyä samassa huoneessa (oikeastaan se oli silloin tämä sama huone) :).


Mulla ei ole päiväpeittoa, joten olen tahallani hieman vältellyt kuvaamasta mun sänkyä. Joissain kuvissa näkyvät nuo mun kissalakanat ja täydellisen epäyhteensopivat raitapeitot ja nalle/dinotyynyt :D. Muutoin mun huone on hyvin vaaleanpuna-valkosävytteinen (kuten arvata ehkä saattoi). Tuossa kuvassa, joka on otettu ovensuulta, näkyy oikealla IKEAn hyllykkö, joten seuraavaksi kuvia sen avohyllyistä.


Vaaleanpunaista täälläkin :D. Vasemmalla mun purnukkaastia, jossa ovat kaikki mun hajuvedet, rasvat yms. Valkoisessa korissa säilytän kaikki laturit ja muut epämääräiset johdot. Lisäksi hyllyllä on ballerinakorurasia, balettiaiheinen taskupeili ja mun vaaleanpunainen pinnirasia. 
Keskellä on mun korvakorukokoelma (josta puuttuvat oikeasti kaikki nappikorvikset) :DD. Jep, niitä on vähän liikaa tavallisen ihmisen tarpeisiin, mutta on mulla sentään 4 korvakorureikää korvissa yhteensä, jos sillä saa yhtään perustella. Lisäksi 2 säästöpossua ja enkeli, jotka olen saanut mun poikaystävältä. Oikealla paljastuu mun fanituksien toinen ääripää, eli Pokemon-hahmot. Fanitan juurikin noita ihan ensimmäisiä Pokemonjuttuja ja nuo kaikki hahmot ovat siitä vanhasta Lugia-elokuvasta. Tuossa muuten kuva siitä mun yo-kutsusta, josta lupasin aikoja sitten laittaa kuvan (niitä oli kaikenvärisiä ja taustallisia, mutta kuva oli kaikissa sama) ;D.




Tein tuon ballerina-askartelun jo aikoja sitten ja se on päätynyt mun vaatekaapin sivuun. Mun kaappi on tuossa samalla seinällä oven kanssa. 


Mulle vaatekaapin ovet toimittavat muistitaulun virkaa. Liimailen siihen muistilappuja pääsykoelukuihin liittyen ja yläreuna on päällystetty eläinkuvilla pikkusiskoni toimesta. Samoin poni on pikkusiskoni (10v) käsialaa. Tuo poni on varta vasten mulle piirretty, joten pakkohan sitä on pitää esillä :). Oikeassa reunassa näkyvät japanin kielen aakkoset, hiraganat kahteen kertaan ja katakanat kerran. Toisessa hiraganataulukossa näkyvät lausumisohjeet. Kalenteri roikkuu minihenkarissa.


Pinkki yöpöytäni on löydetty kirpputorilta hintaan 8 euroa. Muistan, kun hädissäni soitin isiä maksamaan/kantamaan tämän pikkupöydän kotiin. Ihastuin siihen heti ensisilmäyksellä ja pelkäsin, että joku vie sen mun nenän edestä! Sen paikka on nykyään tuolla kaapin ja sängyn välissä. Lattialla on mun pieni kirjontakori, jossa säilytän keskeneräisiä kirjontatöitä. Kuvassa näkyvä Pokemon-tyynyliina on menossa serkulleni myöhäisenä synttärilahjana, kunhan saan sen valmiiksi. :) Tästä päästäänkin helposti hyppäämään mun sänkyni toiseen päätyyn.


Ette nähneet väärin, mun seinältä tosiaan löytyy Aladdin & Jasmine -juliste. Itse en oikein välitä julisteista, mutta kerrossänkyaikana pikkusiskoni päätti hienosti repiä tapettia tuosta seinästä. Jollain se aukko täytyi peittää, joten valikoin tuon meidän julistevaihtoehdoista. Se sopi hyvin mun huoneen väreihin ja jollain tavalla pidän sen "tunnelmasta" muutoinkin. Jos löytäisin jostain tähtitaivas- tai avaruusjulisteen niin korvaisin tuon varmaan sellaisella. Lumihiutaleballerinoja kuvasin tänne blogiin jo aiemmin. Alunperin tein ne joulukoristeeksi, mutten ole raskinut ottaa niitä vielä pois.


Tällainen tanssikollaasi on seinällä sängyn päädyssä. Noiden leijuvien ballerinojen alla. Tämän tein kauan ennen kuin aloitin baletin, ja ympärillä olevat kuvat ovat mun show-tanssiesiintymisistä. Tulee aina ikävä esiintymistä, kun näitä jää katselemaan :). Yksi kuva putosi, eikä enää tarttunut seinään, joten korvasin sen tuollaisella yo-kuva otoksella, jossa on hieman öm ei-niin-kaunis attitude. Harmittaa, kun musta ei ole oikein kunnollisia balettikuvia, joita voisin tuohon seinään lätkiä :).

Tähän loppuun ajattelin laittaa vielä kokonaiskuvat, jotka otin viime illalla. Kuvien laatu ei ole päätä huimaava, mutta yksittäisten kuvien kautta hahmottaminen voi olla vähän hankalampaa.


En saanut näitä millään laitettua nätisti jatkumaan. Nämä kuvat on otettu sängyn päältä, eli sieltä leijuvien ballerinojen kohdalta :).

Tällaisessa huoneessa vietän suurimman osan ajastani. Välillä tuntuu, että lisätila olisi ihan mukavaa, mutta toisaalta on tämäkin parempi kuin pelkkä kerrossängyn tila ;D. Lisää "tilaa" sain, kun äiti nosti mun lamppua ylemmäs. Aiemmin olen kolauttanut aina pääni siihen, enkä ollut tajunnut, että yksinkertaisella pahvinpalakikalla (keritään johtoa pahvin ympärille) sitä saisi nostettua ylemmäs. Nyt ei tarvitse enää tuskailla, kun hiukset jäävät siihen kiinni. Poikaystävän ollessa armeijassa mun avattava sänky on myös kasassa, mikä tuo ihanasti lisää lattiatilaa!

Onko liikaa pinkkiä teidän makuun? ;D
Entä olisiko teillä postaustoiveita?

-Helinä

ps. Kävin tänään päivystyksessä pitkittyneen kurkkukivun vuoksi (äiti halusi tarkistaa angiinan varalta), mutta testissä ei näkynyt mitään, joten (95% laulaja Sannin näköinen) hoitaja määräsi mulle stressitöntä ajanviettoa = elokuvia & hunajaa :D. Lainasin siis samalla reissulla kirjastosta balettikokoelman, jossa oli parhaita paloja eri baleteista. Törmäsin siinä Sylvia nimiseen balettiin, joka vaikutti todella mielenkiintoiselta ja erilaiselta!