torstai 19. toukokuuta 2016

Huh ja jee!

Nyt on lääkiksen pääsykoe ohitse ja pääsee tekemään jotain muutakin lukemisen sijaan.

Koe ei mennyt hyvin, eikä mitenkään todella huonosti. Olin ihan tyytyväinen, että osasin edes osan tehtävistä suoraa ilman sen kummempaa pohtimista. En silti osannut läheskään kaikkia tehtäviä, joten sinänsä keskivertoinen suoritus. Melkoisen varmasti pääsykoe odottaa mua ensi vuonnakin :D!

Pääsykokeen jälkeen sain kuulla, että pääsen ensi- ja röntgenhoitaja AMK:ien valintakokeisiin! Tämä oli mulle iso positiivinen yllätys heti, kun katsoin sähköpostin koesalista tullessa. Lähden pääsykoereissuun siis taas parin viikon kuluttua. Toivottavasti jompi kumpi niistä tärppäisi. Esivalintakokeesta sain 81/106 pistettä.

Kuopiossa sain isiltä hiukan shoppailurahaa, joten kiersin varmaan kaikki mahdolliset alennuskorit lähes kaikista kaupoista. Lähinnä mukaan tarttui kosmetiikkatuotteita, pari korua ja alusvaatteita. Lisäksi piti ostaa tietysti tuliaisia!

Toiselle siskolleni ostin Littlest pet shop -jutun synttärilahjaksi (hänellä oli synttärit pääsykoepäivänä, 11-vuotta tuli täyteen) ja toiselle pikkusiskolle Fabulous-suihkusaippuaa, koska hän on vähän sellainen "käytännön ihminen", eikä oikein tykkää mistään turhasta. Poikaystävälle päätin ostaa järkyttävän kokoisen lakupiipun kauppahallista! Toivottavasti hän ei jostain ihmeen syystä nyt yhtäkkiä päätä lukea tätä blogia ja mun tuliainen paljastuu :D. Äidille annoin alunperin itselleni ostamani kaulakorun, koska tajusin, että se on oikeastaan just mun äidille sopivan värinen.

Nyt olen vain lomaillut ristipistotyön ja Criminal Minds -jaksojen parissa tämän päivän. Ihanan vapauttavaa pitkästä aikaa tehdä hyvällä omallatunnolla asioita, joista tykkää :).

Onko muilla jo takana tai vasta edessä tätä pääsykoerumbaa?

-Helinä

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kuumetta

Ylihuomenna tosiaan olisi tiedossa lääkiksen pääsykoe, ja huomenna lähdetään isin kanssa kohti oikeaa kaupunkia. Mä onnistuin tietenkin saamaan tänään kamalan kurkkukivun, päänsäryn ja kuumeen, vaikka eilen olo oli vielä täysin terve.

 Viikonloppuna näin mun poikaystävää, ja käytiin lauantaina sateessa lenkillä ja lauantai oli muutenkin mukava päivä. Sunnuntaina mun poikaystävällä oli todella huono päivä ja iltaa kohden tiuski mulle. Kysyin onnenhalaustakin koetta varten, mutta vastaus oli kireä "et saa". Lisäksi häneltä lenteli tavaroita seiniin, enkä ole ikinä aiemmin nähnyt hänen tekevän sellaista. Yleensä, jos on paha mieli jostain, niin hän jää mököttämään jonnekin nurkkaan hiljaa kännykän kanssa. En saanut viime yönä paljonkaan nukuttua tämän asian vuoksi, koska poikaystävän käytös oli niin erilaista kuin mihin olen aiemmin tottunut. Koko yön stressasin asiaa ihan kauheasti ja aamulla olo oli tosi huono. Nyt makoilen vaan sängyssä 38 kuumeessa ja yritän kertailla jotain asioita koetta varten.

Huomen aamulla on luvassa 4,5 h Onnibusmatka, jota isi on stressannut ihan liikaa. Ensin oli kauhea stressi jalkatiloista ja penkeistä. Sitten stressi aikataulusta ja vessasta. Tämän jälkeen tuli stressi jaloittelusta ja eväistä. Multakin isi tenttasi muutamaan kymmeneen kertaan evässuunnitelmia. "Pitää nyt suunnitella ne eväät sinne bussiin, ettei tarvi viime tingassa". Sanoin, että otan vesipullon ja se riittää. Isi halusi silti ostaa eväitä, joten en tiedä mitkä ruokarinkat hänellä on sitten aikomuksena ottaa mukaan. Ainakin Mehukatti-pillimehuja näin jossain meidän kaapissa. Huoh, ihan kuin olisin joku 5-vuotias. Varmaan bussissa isi kyselee jatkuvasti mun vessahätää ja jaksamistakin. "Mitäs me sitten tehdään, jos ei päästä istumaan vierekkäin?!" Ehkä me istutaan sitten ei-vierekkäin. Tai sitten isi aikoo häätää jonkun täysin viattoman yksin matkustavan pois paikaltaan, että päästään vierekkäin. Varmasti en kerro tästä, että sain jonkun flunssan tai isiltä ratkeaa varmaan jokin suoni päästä.

Kuten tästä sepustuksesta huomaa, kaikista vähiten mua jännittää tässä matkassa se itse pääsykoe. Toivon vaan, että olisi jo torstai ja olisin onnellisesti takaisin kotona. Tai ehkäpä mieluummin perjantai, jos poikaystävä pääsee lomille ja voitaisiin jutella tuo kesken jäänyt sotku auki. Positiivinen asia kuitenkin on se, että isi lupasi mulle Hesburger-ruokaa, kun päästään huomenna perille. Täytyyhän sitä elämässä olla jotain, mitä odottaa. :D


Laitan tähän kuvan jostain eläimestä viime vuoden Korkeasaari-reissulta. Olo on samanlainen kuin näillä laiskottelijoilla.


-Helinä

tiistai 10. toukokuuta 2016

Väsymystä, osa 2

Tuntuu jotenkin, että kun ehdin tänne kirjoitella niin joka kerta valitan väsymystä. Tälläkään kertaa en keksinyt sen osuvampaa otsikkoa. Nyt kyse on kuitenkin ehkä hiukan enemmän henkisestä kuin fyysisestä väsymisestä.

Meillä on kotona aika usein (ainakin mun mielestä) vähän negatiivinen ilmapiiri. Vanhemmilla on mun korvaani riitaa ehkä hiukan astetta turhemmistakin asioista. Toisaalta ahdistaa kun ainakin osa niistä liittyy tavalla tai toisella mun pääsykokeisiin ja niihin kuuluviin kuluihin, matkoihin pääasiassa. Oletan, että pääsisin edes johonkin AMK -valintakokeeseen lääkiksen pääsykokeen lisäksi, koska esivalintakokeesta yli puolet tuntui aika helpolta.

Isäni tulee mukaan lääkiksen pääsykokeisiin, koska hän haluaa käydä äitinsä luona samalla. Isä vasta pari viikkoa sitten tajusi edes sen, ettei ole yhtään varmaa, että pääsen lääkikseen ("kattelin tuolta netistä ja miten sinne lääkikseen muka otetaan vaan noin vähän sisään?!"). Tästä lähtien olen pari kertaa kuullut jotain tämän mukaista "ei sulla kyllä pitäis olla aikaa tehdä tollasta, kun sun pitäis nyt lukea". Poikaystävä on samoilla linjoilla ja on hokenut samaa lueluelue -mantraa koko lukuprosessin ajan. Hän yrittää kovasti tsempata mua "jos sä et pääse niin en tiedä kuka sinne sitten muka pääsee, kun sä oot ehkä kaikista fiksuin ihminen, jonka tunnen. Ja sä oot semmonen kova luu, etten kovempaa tiiä" jne. Mulle tällanen tsemppaus on jollain tavalla ihan uutta ja aiheuttaa hiukan ahdistusta. Olen tottunut enemmän sellaiseen "et sä kuitenkaan"-asenteeseen ja se on aina rohkaissut mua puskemaan vaan eteenpäin.

Mulla itselläni on tällä hetkellä enemmän sellainen tunne, että en ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla pääse sisään, vaikka toki yritän parhaani siellä kokeessa ensi viikon keskiviikkona. Mua ei oo ikinä stressannut mikään koe (paitsi englannin suullinen ala-asteella). Lukiossa stressasin varmasti eniten  lakin ja yo-todistuksen hakemista korkkareissa pieniä portaita pitkin sieltä yleisön edestä vikana päivänä. Eikä mua nytkään itse koe stressaa. Enemmänkin se kesäkuun kestävä kysely ennen tuloksia, että kuinka se koe nyt meni ja mitäs luulet että pääsetkö vai etkö, olisko sun sittenkin pitäny lukea enemmän, oliko se hankala jne. Isi tulee varmasti kysymään hajamielisyyksissään joka toinen päivä, milloin ne tulokset nyt oikeen tulee. Ja jos vastaan, että en tiedä menikö hyvin vai huonosti, niin tulee varmasti ihmettelyjä, kuinka "huonotuulinen" olen tai "eli ei tainnut mennä hyvin".

Olen yrittänyt etsiä tekemistä kesäkuulle (en saanut tänäkään vuonna kesätöitä, joten isi ehdotti kotiorjan palkatonta työtä, heh kuinka hauskaa...) ja löysinkin tanssistudion kesätunteja. Hinnat olivat tosin 10e/h, joten jäävät suoraan haaveeksi. Pitää siis varmaan raivata mun huoneesta tavaraa ulos niin tännekin voisi mahtua tanssimaan kahden neliömetrin alueella YouTuben tahtiin.

Eniten mua ehkä jännittää se, jos en saa mistään opiskelupaikkaa niin en pääse muuttamaan kotoa. En tiedä yhtään mitä siitäkään tulee, jos päästään muuttamaan mun poikaystävän kanssa yhteen (Tänäänkin toin murot ja pullan hänelle sänkyyn aamulla, mutta olivat kuulema niin pahoja, ettei voi syödä. Söin sitten itse, kun oli kerta lempipullaani). Haluaisin silti jo päästä omaan/yhteiseen kotiin tiskaamaan, siivoamaan, laittamaan tätä ilmeisen pahaa ruokaa (:D) ja muutenkin elämään omalla tavalla ilman jatkuvaa äidin vahtimista vieressä.

Tästä tuli vähän tällainen negatiivinen postaus, mutta ehkä ensi viikolla sitten luvassa jotain positiivisempaa, kun aikaa on käytössä myös ihan vaan itselle. Huomenna onneksi luvassa balettitunti.
Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta! :D

-Helinä