maanantai 27. kesäkuuta 2016

Sitä ja tätä

Ajattelin tehdä sekavan kuulumispostauksen, koska tällä hetkellä ei ole mitään sen suurempaa aihetta. Alunperin ajattelin tehdä juoksuedistymispostauksen, mutta olen unohtanut katsoa ajat mun juoksulenkeille, niin se vähän jäi. Tarjolla on siis vähän sitä sun tätä.

Viime tiistaina kävin juoksemassa sen Cooperin ja poikaystävä oli ajan ottajana. Hänen ei kuulema tarvitse juosta mun kanssa vasta kuin sitten, kun mun tulos on 2800 m, eli sama kuin hänellä. Ehdin juosta 7 minuuttia, kunnes mun poikaystävä keskeytti ajan ja sanoi, että voin lopettaa jo, koska olen niin hidas. Siihen mennessä olin juossut 1200 metriä, joten arvioin, että olisin saattanut päästä 1800 metriä koko Cooperissa (jos olisin saanut juosta koko ajan). Kilometri kirittävää siis...

Kävin tällä viikolla muutaman kerran lenkillä, ja heti huomasi, kuinka jaksaa juosta aina vähän kauemmin verrattuna edelliseen kertaan. Poikaystäväni yrittää opettaa mulle myös leuanvetoa, ja onnistuinkin pari kertaa puolikkaassa sellaisessa (puolesta välistä ylös). En ole koskaan haaveillutkaan, että voisin päästä leukoja, joten se tuntui mulle todella suurelta ja hienolta jutulta. Haluaisin kovasti saada ylävartalon lihakset tasapainoon alakropan kanssa. Jaloista löytyy kiitettävästi voimaa, mutta yläkroppa on niin heikko, että ihan hävettää.

Mulla on varastossa sellainen ristipistomalli, jossa on noin 300 x 650 pistoa (yhteensä 195 000!). Äiti suostui ostamaan mulle kankaan sitä varten, kunhan maksan langat itse. Tosin kesäbudjettirahani menivät sitten kuulema siihen. Lisäksi en ole ehtinyt tehdä vanhojakaan töitä, koska poikaystävän herättämiseen menee joka aamu vähintään tunti (tänään 5 tuntia, argh), jonka jälkeen ollaankin menty ajelemaan, lenkille tai jotain muuta.

Tänään tulivat myös lääkiksen tulokset, mutta kuten arvelinkin, en päässyt tänä vuonna sisään (poikaystävä otti asian ehkä astetta raskaammin kuin minä). Odottelen vielä muiden opiskelupaikkojen tuloksia, jotka tulevat viimeistään torstaina. Silloin sitä vähän tietää, pääseekö muuttamaan ja minne. Isäni oli vihjannut äidilleni, ettei mun poikaystävä kuulema ole halukas edes muuttamaan mun kanssa, kun isi oli kysellyt häneltä asiasta armeijan jälkeisinä päivinä. Luultavasti kyseessä on jokin isän väärinkäsitys, jos mun poikaystävä ei ole osallistunut isän harjoittamaan KUOPIOKUOPIOKUOPIO-hysteerisyyteen. Jos jostain kummasta asia on noin, niin en ole häntä kyllä vasten tahtoaan roikottamassa mukaan. Muuttakoon siinä tapauksessa sitten, kun haluaa. Ainakin mulla tekemistä riittää tuon ristipistotyön kanssa :D. Ei vaan, oikeasti luulen, että hän kyllä muuttaa mun kanssa, jos saan opiskelupaikan.

Lisäksi mulla on tällä hetkellä limsa-, hampurilais- ja karkkilakko. Tosin saan syödä karkkia, mutta poikaystävä päätti, että jokaista karkkia vastaa 100 metriä juoksua. 3 kilometriä on rästissä ja pitäisi saada ne tällä viikolla juostua :'D.

-Helinä


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Cooper-testi

Siinä missä olin itse ajatellut rauhallista liikunnan aloitusta, oli poikaystävälläni seuraava ehdotus. Käydään tällä viikolla juoksemassa cooperit ja aloitetaan juoksuharrastus. Kesän lopuksi mulla on ilmeisesti edessä toinen cooperi, jolla sitten katsotaan, onko edistystä tapahtunut. Alkuperäinen suunnitelma oli, että joka sunnuntai olisi edessä cooperi, mutta sainpahan onneksi sovittua sen näin. Yksinkertaisesti inhoan cooperin testiä ja ylipäänsä pitkiä juoksumatkoja, kuten tänne on tullut kerrottua. Ehkä tässä kesän aikana opin jopa tykkäämään niistä, koska eihän sitä tiedä, vaikka jokin ihme tapahtuisi :D.

Koska poikaystävä haastoi mut tällaiseen rääkkiin kehityskokeiluun, ajattelin haastaa hänet myös. Tosin en vielä kertonut tästä vastahaasteesta, mutta eiköhän hän lähde mukaan. Vaikka mun poikaystävällä on melko hyvä kunto, hän on niin kankea, etten tajua edes miten se on mahdollista :'D. Venyttelyhaaste siis odottaa tulevaisuudessa, kunhan saan vain kerrottua asiasta hänelle! Olisiko teillä ehdotuksia, mitkä venytykset ovat helposti mitattavissa? Esimerkiksi etureisivenytyksen kehitystä ei pysty ainakaan mittaamaan mitenkään vertailtavasti.

Vielä tuosta juoksemisesta liittyen vaatteisiin, koska vihdoinkin olen saanut kevään aikana hommattua sellaiset vaatteet, joissa tykkään juosta. Löysin Lidlistä lilat juoksulegginsit ja UFF:sta pari kivaa urheilutoppia. Aiemmin syksyllä ostin juoksushortsit ja -takin Lidlistä. Lenkkarit aiheuttavat mulle sinänsä aina hieman päänvaivaa. Koska mun jalkani on kokoa 42-43, en koskaan löydä lenkkareita naisten osastolta. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta olen haaveillut kivan värisistä lenkkareista niin kauan kuin muistan. Eihän sillä lenkkareiden värillä pitäisi olla mitään väliä, vaan sillä, että ne toimivat! Nykyiset lenkkarini sain 3 vuotta sitten Citymarketista. Samoja lenkkareita oli naisten koossa pinkkinä, mutta täytyi tyytyä tähän limenvihreään miesten malliin. Olen jälkikäteen koristellut näitä kynsilakalla (lisännyt vihreät raidat sivuille ja vähän glitteriä sinne tänne). Nämä ovat taas näitä astetta turhempia elämän pulmia, mutta ajattelin silti kertoa :'D.

-Helinä


torstai 16. kesäkuuta 2016

Pääsykokeet, flunssa, pääsykokeet, flunssa...

Heti alkuun on varmaan pakko pahoitella pitkää kirjoitustaukoa. Sille on ollut hyvin looginen syy. Ensin sairastuin flunssaan, sitten olen pääsykokeissa, jonka jälkeen sairastuin uudelleen. Tervehdyttyäni olin taas juoksemassa viikon verran pääsykokeissa, jonka jälkeen olen sairastellut. Vihdoin olo alkaa tuntua paremmalta ja jaksan ajatella jo kirjoittamistakin.

Varsinaista aihetta mulla ei tietenkään ole, koska en ole juuri poistunut kotoa, saati treenannut. Koko kevään treenaus ja venyttely tuntuu valuneen hukkaan, koska kipeänä ruoka ei ole maistunut ja tuntuu kuin lihasta olisi kadonnut taivaan tuuliin. Muutoinkin olo tuntuu hieman riutuneelta. Kuntoa ei ole nimeksikään, mutta eiköhän tämä tästä taas pikkuhiljaa. Jos nämä taudit alkavat tältä erää riittää, ajattelin aloitella treenausta kevyesti ensi viikolla, ehkä kävely poikaystävän kanssa tai jotain. Lähes 5 viikkoa on tullut nyt levättyä lähes paikoillaan (yhtä balettituntia lukuunottamatta).

Poikaystäväni pääsee tosiaan tänään armeijasta ja leivon hänelle TJ0-kakun. Ihanaa, kun pääsee tekemään taas asioita yhdessä. Koko kevät on mennyt mulla lukiessa ja hänellä armeijassa. Viikonloppuisin kun ollaan nähty, kumpikin on jaksanut perjantaina lähteä jonnekin vähän pidempään reissuun ja loppu viikonloppu on mennyt enemmän tai vähemmän nukkuessa/omissa harrastuksissa. Ollaan vähän suunniteltu yhteistä ratsastustuntia ja reissua Ähtärin eläinpuistoon. Lisäksi edessä on mahdollisesti yhteen muuttaminen (ja mahdollisesti 300 km päähän kotoa)! Kerrankin meillä on suunnitelmia kesäksi, mikä on jo itsessään ihan uutta :D.

Baletista täytyy varmaan kirjoittaa sen verran, etten tiedä vielä yhtään, milloin pääsen seuraaville balettitunneille. Jos päästään muuttamaan poikaystävän kanssa, rahaa ei balettiin varmaan ole. Seuraava tunti voi siis lykkääntyä monenkin vuoden päähän. Tämän vuoksi en oikein tiedä tämän blogin kohtalosta, koska balettijuttuja en voi enää täysin luvata. Tanssista kokonaan en suostu silti luopumaan, joten pohdinkin, olisiko järkevää korvata blogin nimestä sana "baletti" sanalla "tanssi". Kertokaa ihmeessä mielipiteitä tämän blogin tulevaisuudesta :). 



-Helinä

Ainiin, jos joku on kiinnostunut mun tavallisista arkipäiväisistä asioista, niin Instagramissa saa seurata (@_helinina) :).