torstai 28. heinäkuuta 2016

Kuulumisia

Serkkuni oli meillä kylässä viime viikon keskiviikosta maanantaihin asti. Suunnitelmissa oli suunnitella ja toteuttaa tämän vuoden cosplay-pukuja. Viime vuonna esiinnyttiin Mistynä ja Togepina, mutta tänä vuonna ollaan jotain ihan muuta kuin pokemoneja (vihje: Studio Ghibli), ettei tule niistä yliannostusta, kun nyt on tuo Pokemon GO -villityskin.  Pikkusiskoni päätti, että hän haluaa tulla tänä vuonna katselemaan isin kanssa muiden asuja ja sisko haluaa tietysti olla pokemon (hän on vähän liian nuori osallistumaan itse tapahtumaan, mutta onneksi alueelle on vapaa pääsy). En halua paljastaa etukäteen mikä pokemon on kyseessä, mutta lehtiä on tullut ommeltua kankaasta jokunen määrä. Saimme lisäksi serkun puvun ihan hyvään vaiheeseen, joten enää pitäisi saada mun asu aluilleen. Onneksi tässä on vielä yli kuukausi aikaa.

Tuli käytyä serkun kanssa myös minishoppailtua kaupungilla. Löysin Piruetista tarjouskoreja, joissa oli just mun kokoisia voimistelun päkiätossuja reippaasti alle puoleen hintaan. En millään voinut olla ostamatta yhtä paria. Houkutteli tosin ostaa kerralla kahdet, kun tarjous oli niin hyvä ja harvoin löydän edes oikean kokoisia. Toisaalta voimistelun jatkuminen syksyllä on vielä hieman epävarmaa, joten päädyin lopulta vain yhteen pariin. Tossut olivat materiaaliltaan aivan uudenlaiset, ja mun on pitkään tehnyt mieli kokeilla sellaisia. Ajattelin tehdä tossuista oman postauksensa, vaikka kukaan teistä ei tietääkseni harrasta voimistelua. Kertokaa ihmeessä, jos voimistelu kiinnostaa, niin voin kirjoitella lisää voimisteluaiheisiakin postauksia. Kuvassa mun vanhat  nahkaiset päkiätossut selventämään, mistä on kyse, jos termi ei ollut tuttu :) .


Viime viikon lauantaina oli UFF:ssa 1 euron päivät, joten suunnistin tietysti sinne. Mukaan tarttui musta sifonkihame, Vero Modan sifonkihame, Seppälän trikoohame, kahdet Lidlin urheilushortsit, Puman urheilutoppi ja Adidaksen urheilutoppi, jolloin rahaa kului sen 7 euroa. Urheiluvaatteita mulla oli jo tarpeeksi, mutta ajattelin tehdä kaappiin tilaa vielä näille...



Mun omaan asuntoon kuuluu ihan hyvää ja lähes kaikki tavarat ovat löytäneet jo paikkansa. Olin jo ihan muuttofiiliksissä, kunnes isi ilmoitti, että mun pitää olla vielä ensi viikko kotona kissavahtina, kun muu perhe lähtee mummille. Onneksi mun asunto ei katoa minnekään ja voin välillä aina hiippailla sinne siivoamaan ja järjestelemään paikkoja. Kävin hakemassa Rhialta hänen lahjoittamansa telkkarin, joka oli varmaan peloissaan uuteen kotiin muuttamisesta, koska jouduin pitämään sitä autossa paikoillaan, ettei se tärisisi niin paljon :'D.  En ole harmikseni vielä saanut laitettua sitä toimintaan, koska poikaystäväni haluaa ehdottomasti tehdä sen itse, eikä tällä hetkellä työpäiviltään ehdi. Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä viemässä sinne patja ja ruokatarvikkeita, jotka nyt odottavat olkkarin lattialla. Samalla hoituu varmasti myös telkkariasia :).

Serkun lähdettyä aloin puuhailemaan hänen toivomansa joululahjan parissa. Toiveena oli virkattu Charmander-pehmolelu. Sainkin sen päivässä valmiiksi, joten nyt puuhailen siihen pientä lisäyllätystä. Ja kyllä, luit oikein, kyse on joululahjasta ja kyllä, aloitin sen tekemisen jo nyt. Mun joulun odotus alkaa aina jo heinäkuussa ja lähes poikkeuksetta ensimmäiset joululahjat/kortit hankin tai teen jo silloin. Onko täällä muita joulufaneja vai ahdistaako jo pelkkä ajatus joulusta heinäkuussa :D?

-Helinä

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Mitä tehdä, kun sairastaa?

Kävin eilen sairaanhoitajalla, koska olin lähes varma, että mulla olisi korvatulehdus,  Joudun syömään korvien särkyyn noita vahvempia särkylääkkeitä, koska sairaanhoitajan mukaan niissä on painetta. Tulehduksesta ei näkynyt mitään merkkejä, joten toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi. Olen tällä hetkellä vähän kuin kissavahtina sairastamassa ihan kotikotona, enkä ole vieläkään päässyt muuttamaan. Turhauttaa todella paljon, kun muutto venyy ja venyy, ja laatikot ovat purkamatta. Toissapäivänä kävin järjestelemässä tavaroita ja kokoamassa lipastoa, kunnes mun poikaystävä sanoi, että tarvitsen lepoa. Hän vei mut sitten kotiin nukkumaan ja katsomaan elokuvaa.

Olen todella usein sairaana, kuten moni varmaan tietääkin. Jos jollain on vinkkejä, kuinka ei sairastu, niin otan mielelläni vastaan :D. Mulla on kuitenkin antaa vinkkejä siihen, mitä tehdä silloin, kun on jo sairastunut... Tässä siis yleisimmät mun sairasteluoireet ja asiat, mitkä ovat mua niissä auttaneet.



KURKKUKIPU
- juo paljon vettä, osta Bafucin-tabletteja apteekista
- hätätapauksessa sitruuna-hunaja Mynthonit (ei kannata ostaa niitä viilentäviä, ne vain pahentavat) ja pehmeät karkit auttavat vähän
- juo jotain lämmintä, mutta ei polttavan kuumaa
- vältä puhumista ja suklaata (mulla ainakin pahentaa kipua), kokeile niellä hunajaa
- mulla särkylääke ei ainakaan vaikuta kurkkukipuun, mutta jollain muulla se tietysti voi auttaa :)

KUUME
- juo paljon vettä, hautaudu peittoihin
- ota särkylääke, jos kuume nousee liian korkealle (omana rajana olen pitänyt noin 39 astetta)
- yritä nukkua, tai ainakin levätä

TUKKKOINEN NENÄ
- jos käyttää niistämiseen jotain vanhaa kangasriepua, nenän iho ei hajoa niin helposti
- jos jomman kumman sieraimen painaa kiinni niistäessä, ei tarvitse niin paljon voimaa yhtä tehokkaaseen niistoon
- rasvaa nenän ympärysihoa
- vesihöyryn hengittäminen auttaa avaamaan hengitystä

NIVELKIPU
- lämpögeeli tai lämpötyyny
- sängyssä makaaminen (riippuu tietysti kipukohdasta, mulla yleensä lonkat/alaselkä)
- lämmin suihku tai kylpy, jos omistaa kylpyammeen
- särkylääke, kun muu ei auta

YSKÄ
- puhaltele kuplia veteen pillillä
- yski kunnolla, kun se on mahdollista
- sylje kurkusta irronnut lima pois
- niele hunajaa

NENÄVERENVUOTO
- pidä leuka alaspäin, paina nenän yläosasta/niskasta jollain kylmällä
- jos vuoto ei millään lopu, kannattaa hankkiutua ensiapuun (itselläni kestää yleensä 5-10 min, kunnes loppuu)

TYLSYYS PUOLIKUNTOISENA
- kun olet vielä selvästi sairaana ja kunto on loppu, mutta olet maannut jo monta päivää paikoillaan, iskee tylsyys
- lue kirjoja
- katso sarjoja/elokuvia
- tee sanaristikoita, värittele tms.
- tee erilaisia testejä netistä (Mensa, Testimaa)
- matkustele Google Mapsin street viewissä
- pyydä jotain tuttua tuomaan jotain ruokaa/karkkia, josta yrität arvata silmät sidottuna, mitä se on (makuaistihan on yleensä sairaana kadonnut)
- vältä tekemästä mitään raskasta, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä lenkille tai tanssia muutamat improt radiosta tulevan biisin tahtiin (ehdottomasti hankalin toteuttaa)
- kirjoittele blogiin

Tänään olen taistellut erityisesti tuon tylsyyden, yskän ja niistämisen kanssa. Silmien vuotamiseen en ole keksinyt vielä mitään apukeinoa. Tylsyyden vuoksi päädyin tekemään tuon Mensan nettitestin. Väsäilin sitä siinä niistämisen ja silmien kuivailun lomassa, ja eniten hämmensi tietysti vastaus. Sain tulokseksi "131, joka on korkeampi kuin 98,1 % väestöstä". Mensan raja on 130/98%, eli eikun vaan sinne valvottuihin testeihin :'''DD!


Itse en oikein ymmärrä, kuinka tällaisella testillä voi mitata älykkyyttä, mutta kai joku osaisi siihenkin vastata. En tunne itseäni ollenkaan älykkääksi, tykkään vain just noista kuviopäättelyhommeleista, joilla pääsykokeissakin mitattiin jotain. Arjen päättelytehtävät taas eivät monesti suju ollenkaan, kuten harjanvarren asettelu auton takakonttiin. Poikaystävä sai sen sysättyä heti kerralla, kun olin itse yrittänyt jo useammin päin.

Joka tapauksessa, jos jollain on vinkkejä kuinka pysyä terveenä, niin ottaisin mielelläni vastaan! Tympäisee tosiaan tämä sairastelu...

-Helinä

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Risuja, ruusuja & flunssaa

Ettei terveenä pysymisen jakso kestäisi liian pitkään, mun kroppani päätti kerätä taas yhden flunssan. Tuntuu kuin mun kurkku olisi tulessa ja pää on raskas kuin kivi. Hampaita särkee samalla tavalla kuin aina mun ollessa kipeenä ja lisäksi korvia vihloo. Olen yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon ja hetkeksi sain lievennettyä kurkkukipua pois 600 mg särkylääkkeellä. Kokeilin eilen 500 mg:sta, mutta se ei vaikuttanut ollenkaan.

En ole vieläkään päässyt täysin muuttamaan omaan kotiin, koska poikaystäväni sai yllättäen töitä tiistaista alkaen. Mun tavarat on saatu osittain siirrettyä uuteen asuntoon, mutta patjat ovat vielä kotona, samoin vaatteet ja kengät. Tänään yritetään saada niitä siirrettyä poikaystävän kanssa (mä varmaan makoilen vieressä ja poikaystävä saa tehdä työn). Äiti lainasi multa rahaa, joten ruokavaraakin jäi varsin vähän. Kuulema saan velan takaisin elokuussa. Mummini lupasi auttaa mua huomenna ruokakaupan ja IKEA:n merkeissä, joten jos mun kuntoni sallii niin pääsen vihdoin nyt viikonloppuna sinne omaan kotiin asumaan!

Olen miettinyt, voisinko parantaa mun blogia jollain tavalla. Onko teillä siis ehdotuksia tai jotain josta erityisesti pidätte tai ette pidä? Jos mielessä on jotain mielipidettä suuntaan tai toiseen, niin kerro ihmeessä! Yritän toteutella ideoita/parannusehdotuksia mahdollisuuksien mukaan :).

-Helinä

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kaunista urheilua?

Aloin eilen miettimään, saako vai pitääkö urheillessa näyttää kauniilta. Näin Pinjan Instagramissa tekstin, joka meni jotakuinkin näin: "jos näytät treenisi lopussa vieläkin söpöltä, et treenannut tarpeeksi lujaa". Poikaystäväni sanoi mulle heti tuon tekstin nähtyään, ettei siinä tapauksessa ole koskaan nähnyt mun treenaavan tarpeeksi lujasti. Onhan se mukava kuulla, että jonkun mielestä näytän söpöltä silloinkin, kun makaan juoksuradalla henkeä haukkoen :3.

Nykyään on melko yleistä pitää meikkiä kuntosalilla tai treeneissä. Lehdissä on ohjeita trendikkäimpiin treenikampauksiin. Kauppojen hyllyiltä löytyy tällä hetkellä urheiluvaatteita kaikissa sateenkaaren sävyissä ja mitä hienommilla printeillä ja kuvioilla. On tavallista ottaa selfieitä kesken treenien tai niiden jälkeen ja näyttää niissä upealta.

Itsekin harmittelen, kuinka mun juoksukengät eivät ole kauniin väriset ja lisäilen helmiä tai kukkia balettinutturaan. Puhumattakaan mun monista eri värisistä balettipuvuista ja urheilutopeista. Monesti olen ollut itsekin meikit päällä treenaamassa, koska en ole viitsinyt tai ehtinyt ottaa niitä pois. Kertaakaan en ole silti meikannut treenejä varten, vaikka muuten olisin hyvinkin laittautunut. Treeneissä kropan pitäisi olla treenin kohde, eikä naaman. Tosin tanssissa myös ilmeillä on tärkeä merkitys, koska monesti tulisi eläytyä johonkin rooliin tai ilmaista itseään.


Ainakin mulla on sellainen tunne, että kauniina treenaaminen on kaikesta huolimatta jollain tavalla paheksuttavaa. Laittautuneista henkilöistä helposti ajatellaan, etteivät he treenaa tarpeeksi paljon ja tulevat vain näyttäytymään. Osan kohdalla asia varmasti onkin näin, mutta ei varmasti kaikkien. On monia ihmisiä, joiden elämä perustuu joka päiväiselle urheiluharjoittelulle ja välillä hekin haluavat varmaan laittautua ja meikata, vaikka olisivatkin menossa vain arkirutiineihin kuuluviin treeneihin. Kauniin väriset treenivaatteet voivat olla vahva motivaation lähde tai piristys muuten yksiväriseen pukeutumiseen. Mun mielestä jokaisen pitäisi saada näyttää urheillessa siltä kuin itse haluaa, eikä pitäisi joutua miettimään mitä mieltä muut ovat sen hetkisestä ulkomuodosta. 

Loppuun hieman aiheen vierestä ja oikeastaan hieman siihen liittyen. Isäni seurasi viimeisen kuukauden jalkapalloa hyvin intensiivisesti joka ikinen ilta, joten välillä pakosti tuli jäätyä tuijottelemaan sitä. Vähän väliä joku pelaajista kaatui "loukkaantuneena" maahan ja hetken päästä nousi taas ylös ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Musta tämä oli aika hämmentävää. Jos miettii tanssimista, kaikki päinvastoin esittävät, etteivät ole loukkaantuneet, vaikka oikeasti olisivatkin. Ääripäät ovat aina kummallisia :D.

-Helinä

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Muutto ja nimiongelma

Maanantaina olisi mun aika vihdoin muuttaa pois kotoa, onhan tätä jo odoteltukin :D. Vaikka tarkoitus olisi muuttaa 25 neliömetrin yksiöön, on siellä silti enemmän tilaa kuin mun huoneessa. Tulevasta asunnosta onkin vain kolme kilometriä keskustaan, mikä on ihan mukavaa. Voin siis luultavasti kulkea jatkossa pyörällä ainakin osaan tanssitreeneistä. Seutu sinänsä on mulle ihan uutta, vaikka samassa kaupungissa pysynkin. Onpahan jotain uutta tutkittavaa ympärillä :).

Pikkusiskojeni reaktio muuttoon oli yhteen ääneen huudettu "JES", koska he ovat odottaneet mun huoneen vapautumista (=omia huoneita) varmaan jo vuoden verran. Tänään pakkailin mun tavaroita, kunnes laatikot loppuivat. Maanantaina saan niitä isin työpaikalta lisää, joten silloin voin jatkaa tavaroiden asettelua pahveihin. Onneksi ei ole mikään kiiremuutto, joka pitäisi saada päivässä valmiiksi.

Ajattelin kirjoitella muutosta lisää sitten, kun se on ohi ja olen ehtinyt vähän pyörähtää siinä ympäristössä. Pyöräilystä ajattelin sanoa vielä muutaman sanan, jos joku ehti ihmetellä sitä. Olen saattanut kirjoitella tännekin, etten osaa juurikaan ajaa pyörällä. Tällä viikolla mummilassa mun serkkuni päätti lähteä mun kanssa pyöräilemään kuoppaiselle maalaistielle, jotta pyöräily sujuisi multakin. Ajoin papan vanhalla pyörällä, jonka renkaissa ei ollut ilmaa ja satulassa ei voinut kunnolla istua. Lisäksi "vaihteet" olivat sellainen kepukka rungossa, jota pystyisi ehkä ruuvimeisselillä vääntämään, sen verran tiukassa oli.  Luulen, että tuon pyörän jälkeen voisin osata ajaa myös nykyaikaisempaa pyörää kaupungissa :D.

Joku saattoi huomata, että vaihdoin blogin nimeä viime viikolla hetkeksi. Vaihdoin sen takaisin, kun pääsenkin jatkamaan balettia syksyllä. Olen pohtinut pitkään, mikä tuo blogin alaotsikko voisi olla, ja olen sitä melko tiuhaan nyt vaihdellut. Tämän hetkinen "aikuisbaletin päiväkirja" tuntuu menevän ehkä hiukan liian lähelle Heidin blogin nimeä, Ballerinan päiväkirja. Olisiko siis ehdotuksia, mitä siinä voisi lukea? :)



-Helinä

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Juoksukunto

Nyt kesällä ei ole tanssituntejakaan, joten tuntuu, että voin hyvällä omalla tunnolla jatkaa juoksuaiheisia postauksia. Muutama viikko sitten, kun mun juoksutreenit alkoivat, mun juoksukunto oli ihan pohjamudissa. Valikoin sellaisen maastolenkin, joka on kokonaisena yhden kilometrin ja puoliksi juostuna puoli kilometriä (loogista, eikö :D). Mua ainakin auttaa se, että pystyn helposti hahmottamaan juoksemani matkan ja katsoa kehitystä sen mukaan. Tuossa lenkillä on jyrkkää ylämäkeä ja pientä alamäkeä (en ymmärrä miten niitä ei tunnu olevan läheskään samaa määrää).

Ensimmäisellä kerralla otin tavoitteeksi juosta sen puolikkaan kilometrin. Jaksoin silloin hädin tuskin juosta siitä yhden neljäsosan eli häpeälliset 125 metriä, kun oli jo pakko kävellä muutama metri ensimmäisen ylämäen jälkeen. Seuraavalla kerralla jaksoin jo 250 metriä. Toisen juoksuviikon alkaessa onnistuin juoksemaan jo 650 metriä putkeen eli 150 metriä yli mun ensimmäisen kerran tavoitteen. Yllätyin toden teolla, kuinka nopeasti juokseminen alkaa helpottumaan ja jaksoinkin juosta aina vähän pidemmän matkan.

Tässä välissä en ole päässyt testaamaan tutulle lenkille kuinka se sujuu, koska olen ollut mummilla serkkujen kanssa. Huomenna olisi tarkoitus käydä täällä peltojen keskellä vähän hölkkäämässä ja kokeilla pyörällä ajamista. Pyöräilyssä kun olen toivottoman huono.

En muista olenko jo aiemmin tänne linkannut tämän todella hyvän vatsalihastreenin. Mulla on tavoitteena tehdä tuo ainakin kerran viikossa. Joskus tulee tehtyä useammin, mutta olen pitänyt tavoitteena vain kerran viikkoon niin ei mene liian vaikeaksi toteuttaa. Tällä hetkellä sekin on tosin välillä jäänyt välistä :D.


Tein äidille tällaisen jääkaappimagneetin ristipistoin, kun hän tykästyi tuohon kuvaan.

-Helinä

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kärkkärijuttuja

Muistin tänään kärkitossuja katsellessani, että ennen kuin sain omani, etsin netistä kaiken mahdollisen tiedon niistä ja metsästin erilaisia kuvia. Tossuista jaloissa oli paljon kuvia, mutta itse tossuista en löytänyt silloin paljonkaan esimerkiksi lähikuvia. Jos joku muukin omia kärkitossujaan odotteleva harrastaa tuota kuvametsästystä, niin tässä postauksessa ajattelin esitellä perinpohjaisesti omat tossuni kuvien kanssa :).


Mun tossut ovat Bloch Suprima -malliset Piruetista, minkä varmaan moni teistä jo tiesikin. Olen kuullut monien haukkuvan Blochin tossuja (paitsi meidän balettiopen, joka kehuu niitä), mutta mulla nämä ovat toimineet omasta mielestäni hyvin. En ole ainakaan vielä löytänyt mitään parannettavaa ja jos mun täytyisi nyt hankkia uudet tossut, valitsisin nämä oikopäätä uudelleen. Gaynor Mindeneitä en ole tosin sovittanut, mutta nämäkin tossut tuntuvat mun jalassa niin mukavilta, etten keksi kuinka Gaynorit voisivat muka olla vielä paremmat (kuulema kestävät kauemmin, joten ehkä siten) :D.


Pelkäsin ekoja kertoja kärkkäreitä kokeillessani, että rikon tossut saman tien ja pohja naksahtaa poikki tai irtoaa kokonaan. En siksi juurikaan uskaltanut pehmittää tossuja ennen tuntia (enkä kyllä koe, että olisi ollut kauheasti tarvettakaan). Ope kuitenkin väänteli tossuja ihan huoletta, mikä sai mun mielen vähän rauhoittumaan. On tullut kyllä huomattua, että ihmeen paljon tuollainen tossu kestää :).


Pohjassa on tuollainen Blochin logo ja kokomerkinnät (7 ½ C). Numero tarkoittaa tässä tossussa pituutta ja kirjain leveyttä. Lisäksi liimasin mokkapalat noihin kärkiin, koska salimme lattia on todella liukas pelkillä satiineilla.


Ompelin nauhat lähes saman tien paikoilleen, kun sain tossut kotiin. Katsoin netistä ohjeita, mihin kohtaan ne tulisi ommella ja päädyin noihin. Nyt olen miettinyt, että olisin voinut ommella nuo satiininauhat vähän edemmäs, mutta en millään jaksa purkaa ja korjata niitä :D. Tuon kuminauhan olen vielä teipannut, koska ne kuminauhojen päät raapivat ikävästi kantapäätä. 


Lopuksi vielä lähikuvaa noista mokkapaloista. En tiedä yhtään, onko niiden laittamiseen jotain oikeaa tapaa, mutta noin ne ovat mulla toimineet ihan hyvin. Jos joku asia jäi vielä kiinnostamaan niin kysy pois :).

-Helinä

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Välivuosi

Tulokset tulivatkin vasta perjantaina, vaikka kokeissa sanottiin, että niitä voi alkaa odotella 29. päivään mennessä. En kuitenkaan päässyt yhteenkään AMK-hakukohteeseen, koska olin saanut sosiaalisista valmiuksista 1/30 (hylätty). Kukaan ei ole pystynyt käsittämään, millä järjellä kokeesta tuli tuollainen tulos (osa on ehdottanut oikaisupyynnön lähetystäkin). Poikaystävän kanssa ollaan tänään hieman hajoiltu, että mikä ihmeen erakko olenkaan :D. Elokuussa pääsen soittelemaan, mistä tuo tulos johtuu. Joka tapauksessa mua odottaa nyt välivuosi.

Välivuoden hyvä puoli on se, että pääsen jatkamaan balettia vanhassa ryhmässäni. Lisäksi ilmoittauduin showtanssin jatkotaso 2 -tunnille. Mua tosissaan jännittää tuo showtanssi, koska tunti oli esitelty haastavana ja sinne tarvitsee esittelytekstin mukaan hyvät baletin/showtanssin perustaidot. Viime syksynä olin tosin showtanssin jatkotaso 1:ssä, ja se tuntui mulle silloin liian helpolta. Opettaja oli silloin eri kuin tänä syksynä, joten sekin saattoi vaikuttaa. Ajattelin nyt kuitenkin ilmoittautua ja vähän haastaa itseäni. Vaikka opiskelupaikkaa ei tälle vuodelle tullutkaan, olen aika iloinen, koska pääsen kuitenkin tanssimaan.

Tarkempia välivuosisuunnitelmia mulla ei kummemmin ole, aion etsiä töitä tai päästä työkokeiluun. Tarkoitus olisi yrittää säästää rahaa keväälle valmennuskurssia varten. Keväällä edessä on sitten uusi haku lääkikseen, ensihoitajaksi, sairaanhoitajaksi ja ehkäpä fysioterapeutiksi röntgenhoitajan sijaan. Vielä ei ole varmaa, pysyvätkö lääkiksen hakuvaatimukset samoina, mikä hieman mietityttää (sallittu laskin vaihtui nelilaskimeen). Mutta enköhän tästäkin selviä, kuten monesta muustakin jutusta :).


Olen hyvin pahoillani, ettei sänkyni ole pedattu tätä kuvaa varten ja kuva on kaiken lisäksi vähän tärähtänyt.

-Helinä